Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Vasemmanpuoleinen chat on pelaajien (sekä vierailijoiden!) vapaassa käytössä, kunhan muistetaan kunnioittaa muita ja toimia muutenkin yleisten sääntöjen mukaisesti.

Oikeanpuoleinen boksi on tagbox, johon ilmoitetaan pelaamisesta. Ilmoittaminen tapahtuu kirjoittamalla oman juuri pelaamasi hahmosi nimen "name"-palkkiin, ja tekstikenttään pelin kohdehahmo(t). Esimerkki: John Doe: @ Jane Doe

 1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä miinus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Zaaga

26.05.2018 22:57
Kyler Preston

Sinistä maalia lohkeillut pakettiauto päästi pari tuprutusta, ennen kuin se kaartui pihasta jättäen jälkeensä vaaleatakkisen pojan ja kasan laatikoita. Kyler yskäisi pakokaasun hajulle seuraten katseellaan pitkään ränsistyneen auton perään ja siirsi sitten katseen jalkoihinsa.

Tämä oli ollut huono idea. Hänen olisi pitänyt vain pyytää vanhempiansa auttamaan muuttamisessa, mutta itsepintaisuus oli ottanut vallan. Hän oli vakuuttanut heille, että hän onnistuisi muuton hoidossa täysin yksin. Idea oli ehkä toiminut ajatuksen tasolla, mutta sen pidemmälle? Ei niinkään. Ainakin remonttimiehet olivat auttaneet tuomaan isoimmat tavarat sisälle, jos siitä oli lohdutukseksi. Nyt hänen täytyisi kuitenkin kantaa kolme laatikkoa, kamera sekä kolmijalka täysin yksin mukanaan ties mihin kerrokseen, eikä hän ehdottomasti halunnut jättää mitään arvokkaista valokuvaustavaroistaan pihalle sen varalta, että joku kähveltäisi ne sillä välin kun hän olisi viemässä toisia tavaroita ylös.

Syvän huokauksen saattelemana ruskeatukkainen poika kumartui alas ja alkoi lastata tavaroita käsiinsä. Pitkän kamppailun jälkeen, mikä varmasti näytti jokseenkin koomiselta ulkopuolisen silmistä katsottuna, Kyler sai kuin ihmeen kaupalla kaikki tavarat syliinsä. Kolmen laatikon takaa näkeminen oli vaivalloista, joten pojan täytyi vain toivoa, ettei sattuisi törmäämään johonkuhun matkallaan hissille. Painavat tavarat sylissään ja silmilleen pudonneita kiharansortuvia puhallellen poika alkoi hoiperrella kohti rakennuksen ovea.

Nimi: pixeli

24.05.2018 15:48
Josh Norwood

Joshin saapuessa kotiin oli alaovelle samaa aikaa osunut vaaleatukkainen nuori nainen. Herrasmiehenä Josh oli avannut tälle oven. Nainen kiitti nopeasti, josta kundi päätteli ettei toinen tainnut olla tällä hetkellä juttutuulella tai sitten hän ei vain ollut sosiaalinen. Siitä huolimatta nainen vastasi toiseen Joshin esittämään kysymykseen lähettäen saman kysymyksen takaisin. Viikko sitten. Eli ei kovin kauaa. Josh pysähtyi ja otti kädellään portaiden kaiteesta kiinni, kun taas vaaleaverikkö suuntasi hissille.
"Eilisestä lähtien" Josh naurahti pienesti. Hän ei siis todellakaan ollut asunut kauaa tässä tönössä. Kundi kohenteli urheilukassia olallaan, sillä se painoi ikävästi.
"Järkkäsin eilen vielä illallakin tavaroita ja toivon ettei huonekalujen siirtely häirinnyt ketään" Josh sanahti ja kiinnitti huomionsa hetkeksi puhelimen ruutuun, jossa komeili saapunut viesti. Hän ei kuitenkaan katsonut sitä juuri nyt tarkemmin vaan keskittyi taas naiseen.

Nimi: Trithan

21.05.2018 10:43
Autumn Vogel

Autumnin päivä oli kulunut erittäin nopeasti. Hän oli vetänyt kahta kurssia, ja niiden välissä käynyt kuntosalilla, ja oli nyt erittäin nälkäinen. Totta kai Autumn oli onnistunut unohtamaan lounaansa kämppään, joten oli täytynyt selvitä vain jollain epäilyttävällä välipalapatukalla. Nyt vaaleatukkainen nainen asteli Manhattanin kiireisellä kadulla kotia kohti, selässään reppu. Autumn oli vetänyt vaaleat hiuksensa tiukalle poninhännälle, ja hänellä oli päällään vielä tiukat urheiluvaatteet. Hän oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei ollut huomata lähestyvää miestä, jonka kanssa he osuivat ovelle juuri samaan aikaan. Hiukan yllättyneenä Autumn seurasi, miten tummatukkainen nuori mies avasi hänelle oven. Normaalisti Autumn olisi ärsyyntynyt tästä eleestä, olihan hän itsekin täysin kykeneväinen avaamaan omat ovensa, mutta nyt nainen oli liian nälkäinen välittääkseen.

"Kiitos", Autumn mutisi nopeasti, ja astui tummatukkaisen edestä sisään. Ohimennen sinisilmä myös vilkaisi toista, yrittäen miettiä missä hän oli nähnyt hänet. Ehkä hän oli vain ohittanut tuon aiemmin portaikossa, sillä tyyppi vaikutti asuvan myös tässä talossa, seurasihan hän Autumnia sisälle. Sisällä mies kysyikin sitten, oliko Autumn asunut rakennuksessa jo pitkään. Jos totta puhuttiin, Autumn halusi vain huoneeseensa syömään jotain, ei tehdä tuttavuutta jonkun hiukan epäilyttävän oloisen miehen kanssa. Mutta kaipa sitä piti nyt yrittää olla ystävällinen ja sosiaalinen, sillä ei hän halunnut aiheuttaa kireitä välejä naapureihinsa.
"En kovin pitkään", Autumn sanahti sitten vastaukseksi miehen kysymykseen, ennen kuin jatkoi "muutin noin viikko sitten. Entä sinä?" Nainen ei pysähtynyt juttelemaan, vaan suuntasi heti hissille. Hän normaalisti kulki portaita, vaikka ne olivatkin suunnattoman pitkät, mutta nyt pitkän päivän, kuntoilun ja nälän takia hän ei jaksanut. Autumn pysähtyi hissin ovien eteen, ja painoi nappia kutsuakseen sen alas. Siinä saattaisi mennä hetki, sillä hissi vaikutti olevan sillä hetkellä ylimmissä kerroksissa.

Nimi: pixeli

20.05.2018 15:06
Josh Norwood

Josh käveli kohti kotia tummanharmaa suht pienikokoinen urheilukassu olallaan. Kassissa ei kuitenkaan ollut mitään urheiluun liittyvää vaan vastaostettu pöytälamppu. Josh oli valinnut valkoisen, sillä koko hänen yksiönsä väritys sijoittui valkoisen, harmaan, beigen ja mustan ympärille.

Tummatukka katsahti ylös hänen edessään kohoavan pilvenpiirtäjän huippua samalla, kun käveli etuovelle. Silloin Joshin näkökenttään ilmestyi nuori nainen. Vaaleaverikkö sinisillä silmillä, joka näytti olevan tulossa samaan rakennukseen. Kundi päätti olla kohtelias ja avasi oven naiselle, sekä nyökkäsi tervehdykseksi.
"Mee vaa ensin" Josh sanahti hymyilllen naiselle ystävällisesti. Kundi mietti oliko nähnyt naista sitten eilisen tulonsa jälkeen, mutta ei saanut päähänsä ketään. Naisen mentyä sisään(?) Josh astui perässä. Ovi sulkeutui.
"Ootkos sä asunu täällä kauanki?" Kundi sanoi ja virnistih, ehkä jopa hiukan pahoittelevastikin. Hän kuitenkin halusi jutella ja kaipasi seuraa, vaikka olikin vaikea keksiä jotain puhuttavaa.

Nimi: Cualacino

13.05.2018 20:12
Emmett Davies

Hissinovet paljastivat takaansa juuri 15. kerrokseen saapuneen nuoren miehen. Tummatukka suoristi itsensä nojaamasta hissin seinästä ja tuki itsensä pystyyn kepeilleen. Emmett palasi kauppareissultaan tarvitsemansa tavarat repussaan. Hän oli onnellinen siitä, että hän kykeni käymään kaupassa aivan itse, vaikka kauppa olikin todella lyhyen matkan päässä. Puoli vuotta taaksepäin hommasta ei kuitenkaan olisi tullut mitään. Emmett alkoi olla jo aika ketterä taiteilemaan kyynärsauvoillaan, vaikkakaan ketterä ei varmaankaan olisi paras sana kuvaamaan häntä. Nuorukainen oli kuitenkin ylpeä itsestään. Pienet edistysaskeleet tuntuivat suurilta saavutuksilta, kun niille sai perspektiiviä. Enää Emmettiä ei haitannut edes pikkulasten hämmentyneet katseet, jotka olivat saaneet hänet lähes hajoamaan siihen paikkaan ensimmäisinä kuukausina.

Emmett kääntyi kotiovelleen, jääden nojaamaan vasemman kätensä varaan. Toisella kädellään hän kävi nopeasti taskujaan läpi etsien avaimiaan. Kun Emmett ei löytänyt niitä taskuistaan ensimmäisellä, eikä toisella kerralla, hän kurtisti kulmiaan hämillään. Yleensä hänen avaimensa olivat aina hänen taskussaan. Kenties hän oli kuitenkin laittanut ne tänään ajatuksissaan reppuunsa.

Emmett valui maahan seinää pitkin, ja istahti siihen kaivamaan reppuaan. Hän ei tahtonut riskeerata kaatuvansa keskelle käytävää taiteillessaan repun kanssa. Minuutin hedelmättömän etsimisen jälkeen Emmett tuhahti hermostuneena. Hän ei voinut oikeasti onnistua lukitsemaan itseään kämppänsä ulkopuolelle. Niin oli kuitenkin päässyt käymään, ja Emmett oli joutunut tilanteeseen, jossa hän tosiaankin tarvitsi apua.

Vuokranantajalle soittaminen oli helpoin - ja ainoa - keino päästä tilanteesta. Emmett oli kuitenkin astumassa kauas mukavuusalueensa ulkopuolelta. Vaikka Denise vaikutti henkilöltä, joka ei varmastikaan pahastuisi siitä, että kotinsa ulkopuolelle lukkoon jäänyt nuorukainen soittaisi pyytääkseen apua, ei Emmett siitä huolimatta tuntenut ajatusta hyväksi. Hän kuitenkin päätti niellä ylpeytensä ja kaivaa puhelimensa esille. Syvään huokaisten Emmett tunntusteli taskunsa läpi, vain tajutakseen, ettei hänen puhelimensakaan löytynyt sieltä. Repun taskut läpi käytyään Emmett puuskahti turhautuneena. Hän ei millään voinut uskoa jättäneensä myös puhelimen kotiinsa. Kuinka hän olikaan onnistunut?

Emmett pohti vaihtoehtojaan istuessaan käytävän lattialla. Julkiset puhelimet tulivat hänelle ensimmäisenä mieleen. Matkassa oli kuitenkin muutama mutka. Ensinnäkään Emmettistä ei yksinkertaisesti ollut lähtemään seikkailemaan yhtään minnekään. Hänen polvensa säkenöi ja sääriluussa oli puuduttava särky jo siitä matkasta, minkä hän oli tehnyt katutasoon. Lisäksi hän ei olisi muistanut vuokranantajan numeroa kuitenkaan. Vaeltelemisesta ei siis olisi mitään hyötyä.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Emmett tunsi olonsa jälleen kerran voimattomaksi. Ahdistus painoi hänen rintakehäänsä. Miksi ihmeessä hän oli menettänyt jalkansa? Miksi hän edes oli joutunut johonkin onnettomuuteen? Jos hän olisi kunnossa, elämä olisi niin paljon helpompaa. Vaikka Emmett oli oppinut, ettei jossittelu auttanut, silloin tällöin hän ei voinut sille mitään, että hänen ajatuksensa ajautuivat siihen suuntaan. Hän tahtoi olla sitä, mitä hänestä oltiin ennustettu vuosia sitten. Huippuhyvä esteratsastaja, ehkä jopa maailmanluokan tasoa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä enää hän ei kyennyt edes kävelemään kunnolla. Katkerat kyyneleet kirvelivät silmissä, mutta Emmett puri hampaansa yhteen. Hän ei itkisi jälleen, juuri kun hän oli jälleen oppinut ajattelemaan asiaa positiiviselta kannalta. Sen sijaan Emmett nojasi turhautuneena päänsä seinään ikävän kuuloisen kolauksen saattelemana. Nuorukainen huokaisi hennon ärähdyksen kera. Hän tunsi olonsa aivan avuttomaksi, mikä tuskastutti Emmettiä kirotun pajon. Emmettin katse ajautui kuitenkin vastapäisen huoneiston oveen. Ainoa vaihtoehto komeili siinä. Hänen olisi pyydettävä naapuriltaan apua, mutta nuori mies ei tahtonut kuulla kertaakaan jalastaan. Emmettiä ahdisti ajatus siitä, että naapuri katsoisi häntä päästä varpaisiin ja auttaisi säälien. Tokihan naapuri varmasti auttaisi häntä muutenkin, mutta Emmett oli oppinut, että hänen puuttuva jalkansa toi usein muille mielikuvan siitä, että hän olisi jotenkin avuton. Tai sitten koko homma oli hänen omaa kuvitelmaansa. Nuori mies kuitenkin huokaisi nieleskellessään ylpeyttään. Muuta kun hän ei voinut tehdä.

Nimi: Cualacino

03.05.2018 17:06
Alfonso Capitani

Kun Alfonso oli viimein löytänyt kaksi laatikkoa, joiden sisällön kanssa ei tarvinnut olla varovainen, hän suuntasi takaisin kohti kerrosta, josta oli aikaisemmin tullut hakemaan tavaroitaan. Tummatukka käveli hissin luo ja painoi sen nappia, jääden odottamaan laatikot sylissään. Kun hissi viimein saavutti ensimmäisen kerroksen, Alfonso meinasi astella sisään, pysähtyen kuitenkin ennen kuin ehti ottamaan ensimmäistäkään askelta. Häneen miltei törmänneen nuoren miehen vinkaisu sai hänet ottamaan muutaman askeleen taaksepäin miltei luontaisena reaktiona. Hän ei tahtonut rynniä tuon päälle. Kun Asriel pahoitteli juuri ja juuri vältettyä yhteentörmäystä, Alfonso pudisteli päätään ja otti hieman tukevampaa otetta käsissään olevista laatikoista.
“Ei se mitään, munhan olis pitäny varoa sua”, Alfonso vakuutteli toiselle. Asrielin seuraava toteamus sai Alfonson kohottamaan hieman kulmiaan. Nuorukainen nimittäin vaikutti todella epävarmalta postinhakureissustaan, mikä sai Alfonson epäilemään Asrielin motiivia matkalle katutasoon. Hän kuitenkin antoi olla, sillä apu ei todellakaan olisi pahitteeksi. Eihän Alfonso olisi koskaan tahtonut tuputtaa töitä uudelle kämppikselleen, mutta tarjotun avun hän otti mielellään vastaan.
“Miksipä ei. Onhan tässä tavaraa jota kantaa”, Alfonso tuumasi ääneen vielä. Hän katsahti rappukäytävän ovelle päin, tuumaten sitä, miten tilanne olisi helpointa hoitaa. “Haluutko että mennään nappaamaan sulle yks laatikko tuolta autosta? Voisit sä kyllä ottaa toisen näistäkin”, Alfonso ehdotti. Hänen kannaltaan sillä ei ollut paljoakaan väliä, mutta toisaalta vielä yhden laatikon hakeminen olisi kuitenkin nopeuttanut urakkaa yhden laatikollisen verran. Päätös jätettiin kuitenkin loppujen lopuksi Asrielin käsiin.

Nimi: septic

03.05.2018 10:18
Jisung Choi

Korvan taakse työnnetty hiussuortuva valui jatkuvasti sängyllään makaavan pojan kasvoille. Tämä ei kuitenkaan vienyt Jisungin huomiota muualle Tumblrin selailusta, vaikka joka viides sekunti otsahiusten sukiminen sivulle aiheuttikin pientä katkoa. Yöpöydälle jätetty limsatölkki kaiutti hiilihappokuplien sihinää, mutta muuten huone oli täysin hiljainen.
“Hei Siri,” Joy keskeytti selailunsa, “soita se Ariana Granden uus biisi.”
“Artistin Ariana Grande uusin lisätty kappale: No Tears Left to Cry,” vastasi puhelimen virtuaaliavustaja. Oletusasetuksien mukaisen naisäänen Jisung oli aiemmin omasta tahdostaan vaihtanut miesääneksi. Sitä oli hänen mielestään mukavampi kuunnella.
“Joo, soita se,” platinablondi vastasi, ja kyseinen kappale alkoi soimaan. Huoneenlämpimän limsatölkin satunnainen sihinä jäi taka-alalle, kun kimeän hunajainen naisääni alkoi kaikumaan makuuhuoneessa.

Jo pienestä pitäen Jisung oli rakastanut kaikenlaisia naisartisteja; korealaisten laulajattarien lisäksi Lady Gaga, Rihanna ja Beyonce olivat pojan suosikkeja. Taiteellisen äidin kanssa oli helppoa pysyä nuotissa tenoriäänellä, eikä matalalta laulaminen edes koskaan tullut Joylle tutuksi. Rap-artistitkaan eivät ole poikaa sen enempää kiinnostaneet – poppia tuo on kuunnellut pienestä pitäen. Eikä siis ollut yllätys, että Jisung lauleskeli jo Granden mukana; laulun sanat hän oppi ulkoa kolmen kuuntelukerran jälkeen. Yläkerran naapuri ei kuitenkaan arvostanut pojan lauleskelua, vaikka hän pysyikin nuotissa ja lisäili sinne tänne ad-libeja tuntuman mukaan. Harjanvarsi kopahti yläkerran lattiaan, ja Jisung huokaisi.
“Hei Siri, pysäytä musiikki,” platinablondi käski harmitellen, mutta jatkoi hyräilemistä, vaikka makuuhuone oli jälleen yöpöydän limsatölkkiä lukuun ottamatta hiljainen.

Nimi: septic

03.05.2018 10:05
Haneul Bae

Seistessään tukevasti paikallaan kumpikin jalka maassa Bae näytti varmasti hieman jäykältä, mutta poika teki kaikkensa ollakseen mahdollisimman toverillinen, vaikkei se helposti häneltä luonnistunut. Hymy tuon kasvoilla silti oli – mikäli hän oli kuullut oikein, Andy piti kpopista, tai ainakin todella korealaisen purkkapopin kuuloisesta musiikista. Täten Baelta ei paljoa jään rikkomiseen tarvittu; hänellä oli jo ässä hihassaan.

Andyn ehdotus ei kuulostanut lainkaan pahalta Baen korvaan, joten poika nyökkäsi vastaukseksi.
“Sopii, kiljase sit ku oot lähössä,” tummatukka lisäsi perään. Enempää hän ei kuitenkaan lähtenyt small-talkaamaan, vaan kyykähti nostaakseen pahvilaatikon takaisin otteeseensa, ja lähti kävelemään kohti asunnon perällä häämöttävää huoneen ovea. Hän päästi ideansa valloilleen, ja alkoi hyräilemään erään suositun kpop-bändin kappaleen alkusoittoa. Virne pääsi hänen naamalleen, sillä jostain syystä Bae oli varma, että Andy tunnistaisi melodian.

Nimi: V

02.05.2018 20:42
Andy Hale

Andy seurasi Baeksi esittäytyneen kämppäkaverinsa liikkeitä ja liikehdintää uutta huonettaan ja pahvilaatikoita kohden. Kundi tunsi itsensä hieman jännityneeksi Baen seurassa, eihän Andy tuntenut häntä vielä. Ja sitä paitsi kundista tuntui oudolta ajatella, että yhtäkkiä joku vain avasi oven asuntoon ja asettui taloksi ilman, että Andylla oli siihen mitään sanavaltaa. Tottakai nuorukainen oli tiennyt koko ajan, että näin tulisi käymään, mutta siihen oli vain mahdotonta valmistautua etukäteen.
Baen kysymys lähimmästä kaupasta herätti Andyn takaisin todellisuuteen. Poika yritti muodostaa oikeita sanoja kielensä päällä, mutta sai ulos vain käheää uikutusta.
"Ei siihen oo tästä pitkä matka", Andyn onnistui mumahtaa.
Kundi laski katseensa Baesta käsiinsä, joissa pyöritteli yhä kuulokejohdoissa kiinni roikkuvaa puhelintaan. Tuo vilkaisi nopeasti kelloa puhelimensa lukitusnäytöstä, kunnes uskaltautui taas katsomaan toista.
"Mä oon kyl menos myöhemmin tänään käymään kaupassa, et jos sulla on jotain asiaa sinne, niin voidaan toki mennä yhessä? Oon tosi huono selittämään, kun ei mulla oo mitään kunnon suuntavaistoa olemassakaan", Andy naurahti heikosti, "Ja musta olis kyllä ihan kiva tutustuu suhun nyt, kun kerran asutaan saman katon alla."

Nimi: septic

02.05.2018 13:48
Haneul Bae

Helposti siinä sai pojanklopin kulmat kohoamaan, kun uusi kämppätoveri vaikutti hämmästyneen kunnolla. Bae oli kuitenkin enemmän huvittunut kuin millään tavalla negatiivinen, ja otti Andyksi esittäytyneen pojan tervehdyksen ilomielin vastaan. Pikkutarkkana hän huomasi, että sohvalle viskattu puhelin kuulokkeineen soitatti tuttua melodiaa, mutta itse biisiä tummatukka ei tunnistanut. Jotain korealaista aivan varmasti, sen verran Bae musiikista erotti. Ja siitä vasta nousikin hymy pojan kasvoille.

Andy osoitti peremmälle erästä ovea kohti, ja tuumasi tämän olevan Baen huone. Jälkimmäinen nyökkäsi, ja rutiininomaisesti kumarsi päätään hieman alemmas, mutta pyyhkäisi kunnianosoituksensa vain nyökkäykseksi, ja haroi mustia hiuksiaan paremmin ojennukseen. Lopulta Bae asteli takaisin ruokapöydän eteen, ja kopautti kengällään kevyesti pahvilaatikon sivua.
“Mä varmaan laitan täs näitä vaan, älä välitä musta.” Lausahduksen sävyä selkeyttääkseen poika hymyili kevyesti, ja huiskautti kädellään ilmaa.
“Ja ai nii, ku en ehtiny vielä tarpeeks kattoo; onks tässä missä lähin kauppa?” Bae lisäsi. Hän ei ollut varma Andyn tietoisuudesta rakennuksen ympäristöstä, mutta luotti siihen enemmän kuin omaansa.

Nimi: V

30.04.2018 11:58
Andy Hale

Kuulokkeista kantautuva musiikki peitti kaikki äänet alleen. Se upotti olohuoneessa löhöävän Andyn omiin maailmoihinsa. Niin, että kundi ei kyennyt kuulemaan avaimen kääntymistä lukossa tai sitä, että joku asteli sisään muuttolaatikoiden kanssa.
Mutta pieni puheentapainen sai kundin repimään kuulokkeet korviltaan ja kömpimään ylös upottavan sohvan uumenista, jonka kangas tuntui lämpimältä käsivarsien paljasta ihoa vasten.
Olohuoneeseen asteleva itäaasialaisia piirteitä omaava nuorukainen sai Andyn sydämen pysähtymään. Uusi huonetoveri löi kundin ällikällä, niin, ettei tämä kyennyt edes ymmärtämään kuinka kovaa sohvalle heitetyt kuulokkeet soitattivat korealaista poppia.
"Ai moi", Andyn onnistui mumahtaa ja luoda kasvoilleen jokin hymyntapainen, "Oon Andy, Andy Hale, jos tarkkoja ollaan."
Silmiään siristellen kundi nappasi puhelimen käteensä ja sammutti nappikuulokkeista kantautuvan musiikin.
"Toi isompi makuuhuone on vapaa, joten se on kai sit sun", kundi mumahti ja viittelöi makuuhuonden suuntaan avuttomana. Mitä helvettiä hänen olisi pitänyt tehdä tai sanoa?

Nimi: septic

30.04.2018 10:39
Haneul Bae

Nuoren kundin asunnon ovi sijaitsi suoraan käytävän vasemmalla puolella, eikä siinä kerroksessa asuntoja ollut kuin kaksi. Haneul katseli hetken ympärilleen, ennen kuin laski laatikon ovelle, jonka kyltissä luki “102”.
“Syteen tai saveen,” poika tuumi, ennen kuin kaivoi avaimen farkkujensa etutaskusta, ja survaisi sen lukkoon. Ovi napsahti auki, joten Bae pisti avaimen takaisin taskuun. Hän nosti laatikon maasta takaisin käsiinsä, ja puikkelehti ovesta sisään. Kurkaten ensin päällään jokaiseen ilmansuuntaan, tummatukka astui itsevarmana asuntoon sisään.
“Haloo,” Bae kokeili. Poika asteli vielä hieman peremmälle, ja laski laatikon neljän hengen ruokapöydän vierelle. Hän huomasi sivusilmällä, että peremmällä liikkui joku tai jokin, joten tummatukka huikkasi vielä kerran:
“Haloo...?” Samalla hän asteli olohuoneeseen, ja siellä häntä vastassa seisoi ikäisensä näköinen nuorimies, ilme ällikällä lyödyn näköisenä (?). Haneul henkäisi helpotuksesta, kun oivalsi tuntemattoman olevan mitä todennäköisimmin hänen huonekaverinsa.
“Kämppis? Mä oon Bae,” hän aloitti. “Haneul Bae, jos formaaleja ollaan. Mut sano vaan Bae.”

Nimi: septic

27.04.2018 09:06
Asriel Elliott

Hissi oli aina ollut nopea kulkemaan ylhäältä alas ja vice versa. Asriel saavutti siis ensimmäisen kerroksen varsin ripeästi, mutta jähmettyi paikalleen astuttuaan hissin ovista ulos. Viisimetrinen – siis varmaan parimetrinen, mutta tapinmittaisen miehen mukaan viisimetrinen – mies oli juuri astumassa sisään hissiin laatikko käsissään. Törmäys oli erittäin lähellä, mutta onnekseen lyhyempi ehti jarruttaa; ei kuitenkaan äänettä. Hänen suustaan pääsi hengenvedon ja kiljahduksen risteytys, jonka mies yritti parhaansa mukaan naamioida yskähdykseksi. Epäonnistuen surkeasti.
“Sori, en huomannut sua,” Asriel pahoitteli. (Kuka ei huomaisi päälle kaksimetristä miestä??) Hän tajusi mokansa heti, mutta vain naurahti perään.
“Tarviitsä apukättä? Olin, tota... hakemassa just posteja.” Mies ei tahtonut näyttää liian innokkaalta, joten yritti keksiä keinon auttaa Alfonsoa vain “sattumalta”. (Postiluukut ovat kunkin asunnon ovessa...) Hän mokasi jälleen, mutta toivoi, ettei toinen uutena asukkaana vielä tajunnut. Muutenhan Asriel olisi näyttänyt aivan tyhmältä.

Nimi: V

25.04.2018 21:44
Andy Hale

Seitsemäntoista vuoden ikäinen vaalea kundi loikoili olohuoneen matolla nappikuulokkeet korvillaan. Musiikki peitti alleen kellon tasaisen tikityksen ja avonaisesta ikkunasta kuuluvan liikenteenmelun, joka kumpuili ympäri asuntoa korvia vihlovalla tavalla.
Andy raotti aavistuksen suljettuja silmiään. Nuorukainen silmäili olohuonetta tummien silmäripsiensä alta ja tunsi, miten väsymys painoi häntä unen matalille maille. Andyn onnistui kamppailla unta vastaan muutamia minuutteja, kunnes kundi tunsi vajoavansa sikeään uneen, jonne edes korean kauniisti lauletut sanat eivät ylettäneet.

Vaaleat hiussuortuvat kutittivat lattialla makaavan pojan nenää ja valuivat suljetuille silmille, joiden tummat silmäripset kaartuivat kauniisti valkeasävyisille poskille. Andy käänsi kylkeä ja unen ja todellisuuden rajamailla ollessaan tunsi, miten valkoiset nappikuulokkeet irtosivat hänen poskistaan ja jäivät lämpimän kehon alle.
Maattuaan vielä hetken pehmeällä ja lämpimäksi käyneellä matolla, Andy nousi istumaan silmiään hieroen. Tummanruskeat piilolinssit hiersivät silmiä ja saivat kundin olon tuntumaan varsin epämukavalta, kuten myös mieli, joka seikkaili yhä unen ja todellisuuden rajalla. Nuorukainen kiristi löystynyttä bandanaansa ja kampesi itsensä ylös. Silmiään siristellen poika suuntasi vessaan pesemään kasvonsa, jotka tuntuivat hiestä nihkeiltä.
"Musta tuntuu et oon unohtanu jotain, mitä tänään tulee tapahtuun", Andy mutisi peilikuvaansa silmäillen. Hänen silmänsä verestivät ikävästi ja veri oli paennut kasvoilta, eikä nuorukainen kokenut oloaan varsin edustavaksi palatessaan takaisin olohuneeseen odottamaan, että jotain tapahtuisi.

Nimi: septic

25.04.2018 12:44
Haneul Bae

Ilma oli sattunut varsin lempeäksi Haneul’n muuttopäivälle, mutta kyseinen pojankloppi piti auringonpaistetta ainoastaan turhan paahtavana riesana. Mustaan pukeutuva poika ei kovinkaan paljoa kesäsäistä nauttinut, juuri edellä mainitusta syystä. Tuollakin hetkellä Baella oli yllään mustat revityt farkut, musta T-paita, sekä hänen tavaramerkkinsä; musta nahkatakki, jonka selkää koristi suuri, punaisella langalla brodeerattu kiinalainen lohikäärme. Riisumaan Haneul ei kuitenkaan lähtenyt – ei ikimaailmassa – vaan henkäili raskaasti yrittäen pitää itsensä pois lämpöhalvauksen partaalta. Muuttolaatikoiden kantaminen ei edesauttanut tilannetta, pikemminkin pahensi, mutta tummatukka ei mieltänyt tilanteessa olevan syytä valittamiseen.

Auto oli Baen onneksi jo tyhjä; poika oli saanut muuttolaatikot siirrettyä rakennuksen ala-aulaan, josta ne olisi helpompi ja turvallisempi kuskata sitten vuorotellen kymmenenteen kerrokseen. Suurin osa laatikoista oli vain vaatteita tai pieniä sekalaisia arvoesineitä, sillä huonekalut hän oli tilannut huoneeseensa valmiiksi. Ainut asia, mikä tummatukkaa ahdisti, oli kämppäkaveri. Olisi hän voinut yksiöönkin muuttaa, mutta hinta halpeni ja edut kasvoivat kimppa-asumisen avulla. Eikä hän mahtanut sosiaaliselle itselleen mitään: kämppäkaveri kuulosti pakosti melko mahtavalta idealta.
“Hyvännäköne nuori kämppiksenä ei olis paha,” Haneul tuumi itsekseen, mutta lopulta vain kohautti olkapäitään, ja tilasi hissin alimpaan kerrokseen. Suurikokoinen, mutta kevyt pahvilaatikko vahvojen käsiensä varassa hän astui hissiin, ja painoi kulunutta nappia, jonka numero oli kuitenkin selvä: 10.

Nimi: V

24.04.2018 08:23
Andy Hale

Kello tikitti rauhalisesti eteenpäin Andyn seistessä eteisessä suuren kokovartalopeilin edessä. Kundi silmäili itseään jokaisesta kulmasta ja vaikutti epävarmalta asunsa suhteen. Ehkä syy oli eilisillan ajanvietteenä toiminut Guccin uuden vaatemalliston selailu tai sitten vain pelko siitä, näyttikö hyvältä muiden silmissä. Andyn silmäili itseään päästä varpaisiin. Musta paita, punaiset housut ja punavalkoinen bandana saivat kelvata.
Andy kuljetti kätensä vielä kerran maitokahvin väristen hiustensa läpi, kunnes nappasi avainnipun pöydältä ja työnsi kuulokkeet korviinsa. Kundi työnsi ulko-oven kiinni huolimattomasti ja hissiä odotellessaan valitsi uutta kappaletta soittolistaltaan. Tuon asellessa hissiin Boy in luv - kappaleen ensisoinnut kaikuivat hänen korvissaan ja kundi tuntui vajoavan kokonaan omaan maailmaansa unohtaen myös täysin roskapussin, joka hänen olisi pitänyt kiikuttaa ulos.

Nimi: Cualacino

02.04.2018 17:08
Alfonso Capitani

Kun nuorempi mies poistui paikalta vähäsanaisesti, Alfonso suuntasi ovelle, jonka takaa paljastui hänen uusi valtakuntansa. Mies laski kantamuksensa ovea vierustavalle seinälle, minkä jälkeen hän katseli huonetta. Yllättävän viihtyisä, vaikkakin ikkunasta näki suoraan toiseen taloon, mikä tosin ei ollut mikään yllätys. Verhot olisivat kuitenkin ehdottomat, kunhan ne löytyisivät siitä muuttolaatikoiden katastrofista. Onneksi Alfonso oli järjestelmällinen, minkä tähden jokaisen laatikon kanteen oli kirjoitettu sen sisältö. Olisi vain löydettävä oikea laatikko.

Homma ei kuitenkaan hoitanut itseään, joten Alfonson oli pakko lähteä hakemaan lisää tavaraa muuttoautosta. Auto ei voinut seisoa ikuisuuksia kadunreunalla, joten oli parempi kiirehtiä. Mitä nopeammin homman teki, sen pikemmin siitä pääsi. Siispä tummatukka suuntasi ulos uudesta huoneestaan, kumartuen ovenkarmin ali matkallaan.

Kun italialainen oli selvinnyt 11. kerroksesta maan kamaralle, hän yritti etsiä kaksi laatikkoa, jotka hän saisi vietyä samaan aikaan ylös. Ainakin toisen oli siis oltava kevyt, eikä kummassakaan saanut olla mitään särkyvää. Alfonso nosteli muutaman hommaan sopimattoman laatikon kadulle, toivoen, ettei kukaan epätoivoinen kulkija nappaisi toista niistä mukaan. Kuka tosin tahtoisi varastaa vaatteita tai satunnaisia sisustustilpehöörejä?

Nimi: septic

01.04.2018 16:30
Asriel Elliott

Kiharapää vilautti kättään vielä viimeisen kerran, ennen kuin katosi huoneensa uumeniin. Ensimmäisenä Asriel olisi tahtonut riuhtoa pyyhettä ympäriinsä polkien jalkojaan mahdollisimman kovaa maahan, mutta pyrki pitämään itsensä rauhallisena hengittäen syvään muutaman vedon. Saatuaan itsensä rennoksi Asriel istahti pyyhkeensä päälle sängylleen, yhä ilkosillaan.
“Mitä mä laitan päälle?” tuo kuiski itselleen, paniikki jälleen vallaten ruumiinsa. Rennot kotivaatteet vai smart casual? Sillä hetkellä miehen tyylitieto oli kadonnut jäljittämättömiin, ja aukinainen - täysi - vaatekaappi näytti tyhjältä.
“Okei okei, mä pystyn tähän.”

Ensimmäiseksi Asriel valitsi vaalean lyhythihaisen kauluspaidan, mutta totesi sen heti liian formaaliksi. Seuraava vaihtoehto oli tavallinen punainen t-paita, joka taas vaikutti liian rennolta. Hän huokaisi turhautuneisuudesta, mutta viikkasi paidan takaisin kaappiin, ja alkoi tonkimaan lisää. Kouraan tarttui punamusta flanellipaita, jota Asriel katsoi tarkkaan muutaman hetken, kunnes heitti sen työtuolinsa selkänojalle.
“Saa kelvata,” tuo tuumi siirtyen housuhyllylle. Farkut vai collegehousut? Farkut. Revityt vai perinteiset? Revityt? Mies kaivoi mustat, hieman väljemmin istuvat revityt farkut, ja kyttäsi paria silmät siristellen.
“Kai nää käy?” Asriel puki farkkujen alle vielä ihonmyötäiset alushousut, ja jalkoihinsa valkoiset sukat. Puettuaan koko asun ylleen Asriel heitti kihariin hiuksiinsa hieman vahaa, jotta ne eivät olisi näyttäneet liian siivottomilta. Huomaamattaan hänellä oli mennyt laittautumiseen vain kymmenen minuuttia; uusi ennätys.

Asriel astui varovasti ulos huoneestaan, aikeenaan auttaa Alfonsoa laatikoiden kantamisessa. Mies ei kuitenkaan nähnyt toista asunnossa, ja arveli hänen olevan hakemassa laatikoita alhaalta.
“Hm,” kiharapää mietiskeli hetken, kunnes päätyi siihen tulokseen, että parasta olisi lähteä itsekin alakertaan auttamaan. Laatikoita oli varmaan vielä jonkin verran, sillä ensimmäisellä kerrallaan Alfonso oli tuonut vain muutaman. Siispä Asriel nappasi avaimensa eteisen senkiltä, ja poistui asunnosta hissiin.

Nimi: Thistle

28.02.2018 21:10
Jael Chandler

Enää kolme laatikkoa. Enää kolme laatikkoa, ja sitten kaikki olisi ohi. Ne olivat viimeinen este Jaelin ja sängylle rojahtamisen välillä. Nuori nainen oli kyllästynyt totaalisesti aulan ja kolmannentoista kerroksen välissä ramppaamiseen. Jael katsoi pahvilaatikoiden pintaan kirjoitettua tekstiä. Kahdessa luki isoilla kirjaimilla ”vaatteita” ja kolmannessa luki ”kirjoja”. Vaatteet eivät ainakaan painaneet hirveästi, joten hän saisi ne ongelmitta kannettua ylös. Kirjat olivat kuitenkin paljon painavampia.
”Okei Jael, sä pystyt tähän. Enää ei tulla alas”, nainen tsemppasi itseään ja laittoi laatikot päällekkäin ennen niiden nostamista syliinsä. Vaivalloisesti Jael käveli hissille, joka jo odotti häntä, ja astui sisään. Nainen yritti parhaansa nähdäkseen laatikkokasansa takaa ja painoi nappia. Hissin ovien avautuessa Jael astui hieman sokkona ulos ja käveli käytävän päähän. Hänen yllätyksekseen käytävä ei jakautunut oikealle ja vasemmalle, vaan päättyi hänen edessään oleviin portaisiin.
”Mitä...”, Jael mutisi hiljaa itsekseen ja laski laatikot maahan. Hän meni lähimmälle ovelle ja katsoi sen numeroa. 101. Nainen oli kolme kerrosta liian alhaalla. Syvän huokauksen ja muutaman vaivalla sisällä pidetyn kirosanan jälkeen Jael palasi laatikoidensa luokse ja nosti ne takaisin syliinsä. Hän käveli takaisin hissille, melkein tiputtaen yhden laatikoista matkan aikana, ja painoi hissin nappia. Sen jälkeen hän yritti työntää muutamaa karannutta hiuskiehkuraa takaisin korvansa taakse, mutta ne eivät suostuneet pysymään paikallaan, vaan tipahtivat heti uudestaan hänen silmiensä eteen. Ihan kuin hän olisi tarvinnut enempää näköesteitä laatikoiden lisäksi.

Nimi: V

28.02.2018 19:55
Andy Hale

Pino muuttolaatikoita sylissään maitokahvin värisin hiuksin varustettu kundi työnsi avaimen uuden kämppänsä lukkoon. Ovi avautui naristen ja kuten olettaa saattoi, nuorukaista oli vastassa pelkkä hiljaisuus.
Andy tarkasteli hämärää asuntoa vaiteliaana ja laski painavat laatikot oven suuhun. Kundi potki mustat conversensa pois jaloistaan ja lähti kiertämään asuntoa nappikuulokkeet korvillaan. Kuullokkeista soiva kpop-kappale No more dream peitti alleen nuorukaisen askeleet, kun hän kiersi asunnon lyhyillä jaloillaan. Aluksi Andy kiersi asunnon vasemman puoliskon ja sen jälkeen oikean. Hän sai todellakin todeta olevansa yksin.
Kahdesta makuuhuoneesta pienempi oli tarkoitettu hänelle ja se sopi Andylle paremmin, kuin hyvin. Majoitukseen tyytyväisenä kundi alkoi purkaa ruskeita pahvilaatikoita samalla hyräillen kappaletta, jota parhaillaan kuunteli. Laatikoita purkaessaan Andy kävi lävitse spotifysta kaikki suosikki yhtyeensä ja lauloi mukana minkä kerkesi. Andy lauloi matalla äänellä tietoisena siitä, että kukaan - paitsi hän itse - ei kuulisi hänen lauluaan. Tieto yksinäisyydestä rauhoitti kummasti.

Nimi: Cualacino

22.02.2018 15:29
Alfonso Capitani

Siitä huolimatta, että tilanne tuntui yhä kovin kiusalliselta, Alfonson olo oli yllättävän rento. Toisen miehen pahoittelevat sanat höystettyinä kiharapään eleellä saivat aikaan mikroskooppisen pienen, tiedostamattoman muutoksen Alfonson olemuksessa. Vaikka italialainen ei suoranaisesti hehkunut rentoutta - ei sitä ollut edes havaittavissa hänen ulkomuodostaan - mies kuitenkin tuumasi, ettei ensitapaaminen ollut läheskään pahimmasta päästä. Toki paremminkin olisi voinut mennä, mutta ei tilanne ollut aivan kamala katastrofikaan.

Kun Asriel ilmoitti palaavansa pian, samalla vinkaten käyvänsä laittamassa jotain siveellisempää päälle, Alfonso kiertätti katseensa lattian kautta huoneen vastakkaisen seinän oveen. Hän ei ollut erityisemmin kiinnostunut jäämään tutustumaan asuintoveriinsa. Alfonso lähinnä halusi saada tavaransa kämppään mahdollisimman pian jotta homma olisi poissa alta. Tummatukka siirsi katseensa taas Asrieliin.
”Musta tuntuu että mä jatkan tätä urakkaa”, Alfonso tuumasi toiselle nostaen käsissään olevaa muuttolaatikkoa merkitsevästi. Hän ei tahtonut vaikuttaa tylyltä ja saada välejään kämppiksensä kanssa kireiksi heti alkuun, mutta hän ei jaksanut venyttää päivää jäämällä jumiin asioihin, joilla ei niinkään ollut hänelle väliä. Onneksi Asriel vaikutti jo hetken perusteella henkilöltä, joka ei vähästä hetkahda. Tuo kun näytti luontevammalta kuin moni muu olisi seistessään pelkkä pyyhe lanteillaan, siniset silmät suunnattuina ylöspäin kohti Alfonson kasvoja. Ei ollut mikään ihme, että Asriel vaikutti kiusaantuneelta, olihan sisään astellut päätä pidempi tuntematon jätkä samalla hetkellä kun tuo oli astunut kylpyhuoneen ovesta, mutta sentään toinen ei näyttänyt aivan siltä, että haluaisi painua maan alle ja kadota kokonaan. Syystä tai toisesta Alfonso arvosti sitä.

Nimi: septic

21.02.2018 00:23
Asriel Elliott

Yhä ällikänrippeiden kolottaessa tuon takaraivoa, Asriel vaihtoi painopistettään jalalta toiselle, ja päästi naurahduksen ja hymähdyksen risteytyksen Alfonsoksi itsensä esitelleen miehen pahoittelulle.
"Ei ei, ite heräsin liian myöhään ja jouduin hyppäämään suoraan suihkuun," kiharapää pyyteli, ja tajuamattaan pörrötti vielä kosteita hiuksiaan. Poika oli kiusallisuuden esikuva, eikä oikein osannut tehdä paljoa tilanteen parantamiseksi. Onneksi toinen osapuoli ei vaikuttanut olevan – ainakaan liian – poissa tolaltaan tapahtuneesta, joten Asriel otti tämän merkiksi siitä, että oli varmaankin hyvä aika siirtyä huoneensa turviin.
"Hei, mä tuun kohta takasin, tiiätkö," Asriel ehdotti, nyökäyttäen päätään kohti alavartaloaan peittävää pyyhettä, ja osoitti samalla peukalollaan kohti huoneensa ovea. Se häämötti kutsuvana vain muutamien askeleiden päässä, mutta silti jotenkin aivan liian kaukana.

Nimi: Cualacino

21.02.2018 00:11
Alfonso Capitani

Se, mitä Alfonso ei todellakaan olisi koskaan odottanut oven takaa löytävänsä, oli puolialaston, lyhyemmänpuoleinen nuorukainen. Tämä yllätys sai Alfonson jäätymään paikoilleen, silmät naulittuna tasan toisen kasvoihin. Hän ei uskaltanut liikahtaakaan, eikä Alfonso osannut sanoa olisiko se, että hän pysyi jäätyneenä paikallaan, kiusallisempi vaihtoehto kuin se, että hän olisi laskenut katseensa nolona maahan. Luultavasti. Ei, se todellakin oli. Hän ei kuitenkaan voinut mitään omalle luontaiselle reaktiolleen.

Onneksi toisen miehen ääni rikkoi kaksikon välille laskeutuneen kiusallisen hiljaisuuden. Alfonso henkäisi kevyesti kun hän tajusi pidättäneensä hengitystään tilanteen nolouden tähden. Vaikka itse kiusallisuus ei kadonnut mihinkään, se hieman vaihtoi muotoaan, mikä auttoi elämän jatkumista. Alfonso piti katseensa yhä tarkkaan toisen kasvoissa kun hän nyökäytti päätään merkiksi siitä, että hän oli sisäistänyt toisen nimen.
”Alfonso”, hän esittäytyi hieman tökerösti. ”Anteeksi, ei mun olis pitänyt tulla sisään näin yllättäen”, Alfonso jatkoi mutisten. Hänen sanansa tuntuivat takertuvan toisiinsa kiinni, mikä oli sinänsä ihme, sillä Alfonso ei todellakaan ollut millään muotoa ujo, saati sitten jännittänyt toisille puhumista. Tilanne oli vain iskenyt yllättäen päin naamaa, ja sen kiusallisuus sai Alfonson hämilleen. Ei siinä ollut mitään muuta syytä, ainakaan mikäli Alfonsolta kysyttäisiin.

Nimi: septic

20.02.2018 23:44
Asriel Elliott

Lämpimässä, muttei turhan kuumassa suihkussa tarpeeksi kauan liottuaan Asriel astui pois ammeesta varoen liukastumista. Sehän siitä olisi puuttunut, että uusi kämppäkaveri olisi löytänyt tuon ilkialastomana kylpyhuoneen lattialta verisen kolhun kera. Kylmät jännityksen väreet kiipesivät ylös pojan selkää, mutta tuo pudisti heti negatiiviset aiheet mielensä pinnalta. Hän tahtoi antaa itsestään calm and collected -kuvan, eikä näyttäytyä piripäisen oloisena itsenään – ainakaan aivan heti. Ensivaikutelmia oli monenlaisia, eivätkä ne aina määritelleet ihmissuhteen laatua tai kestoa, mutta kyllä Asriel tahtoi antaa omalle tulevalle kämppäkaverille mahdollisimman hyvän kuvan itsestään.
“Nyt sitä mennään, eikä meinata!” kiharatukka komensi itseään peiliin vilkaistuaan, ja pörrötti hiuksensa pyyhekuiviksi, ennen kuin kietoi pyyhkeen lantiolleen.

Kylpyhuoneesta poistuvan rauhamielisen Asrielin tuhosi lukon naksahdus ja oven avaus, joka kuului suoraan pojan takaa. Hän oli jo lähdössä kiihdyttämään huonettaan kohti, mutta tajusi, ettei pyyhe ollut tarpeeksi tiukasti kiinni. Juokseminen ei siis ollut enää vaihtoehto, kun ovesta sisään astui valtavan kokoinen mies, vielä tilannetta tajuamattaan. Mykistynyt lyhyt nuorimies jäi vain siihen nojaamaan selällään kylpyhuoneen oveen ällikällä lyötynä.

Kirottu hiljaisuus kesti turhankin kauan, eikä tämä parantanut tilannetta ollenkaan – päinvastoin. Kumpikin miehistä seisoi ovet selkiensä takana, katseet toisissaan. Asriel ei tiennyt mikä siinä kaikessa oli pahinta; oma alastomuutensa, miehen valtava koko vai koko tilanteen järkyttävä kiusallisuus. Kiharapää ei tahtonut olla enää typerän sanattomana, vaan yritti pelata varman päälle ja aloittaa keskustelun mahdollisimman arkisesti ja rennosti.
"Moi, mä oon Asriel," hän esitteli itsensä, vaikkei kyennyt ojentamaan kättään (tuo kun piti kummallakin kädellään pyyhkeestä kiinni varmistuakseen vahinkovilautukselta välttymiseltä).

Nimi: Cualacino

20.02.2018 23:22
Alfonso Capitani

Tumma hujoppi kantoi vaatteita täynnä olevaa muuttolaatikkoa kohti uuden kotitalonsa hissiä. Hän ei erityisemmin odottanut uuden kämppäkaverinsa tapaamista, vaan pikemminkin toivoi tuon olevan omiin oloihin vetäytyvä. Tulisipahan elämästä kummallekin helpompaa. Alfonso oli tottunut asumaan yksin siitä lähtien kun hän oli muuttanut pois vanhempiensa luota. Totuttelemista siis oli todella paljon. Tummatukka tosin vain toivoi, ettei tuleva kämppäkaveri omaisi mitään tuskastuttavia tapoja. Hän ei kuitenkaan uskaltanut odottaa liikoja, joten italialainen oli henkisesti valmistautunut siihen, ettei toinen täyttäisi hänen odotuksiaan.

Hissinovet aukenivat hetken odottelun jälkeen, avaten näkymän peileillä vuorattuun hissiin. Alfonso astui sisään, laskien laatikon hissin lattialle hetkeksi, jolloin tummatukka painoi nappia, joka vei hissin siihen kerrokseen, jossa uusi koti sijaitsi. Hissin nytkähtäessä liikkeelle kohti Alfonson uutta tulevaisuutta, mies katsahti omaa kuvajaistaan peilistä. Lähes alitajuisesti pitkä mies ujutti sormensa sukimaan tummia suortuviaan. Ei se ketään haitannut ettei hän tahtonut näyttää aivan kamalalta tavatessaan uuden asuintoverinsa. Tulisihan hän näkemään tuota lähes joka päivä. Ensivaikutelma oli kuitenkin tärkein.

Kun hissi pysähtyi viimein oikeaan kerrokseen, Alfonso astui ulos laatikko käsissään. Nuori mies suuntasi asunnolle, jonka hän oli nähnyt kerran aikaisemmin, silloin, kun hän oli käynyt kiertelemässä mahdollisia vuokra-asuntoja. Kun ovelle päästiin, Alfonso kiilasi laatikon lonkkaluullaan seinää vasten niin, ettei hänen tarvitsisi laskea sitä maahan asti etsiessään avaimia taskustaan. Kun vuokranantajan antama avain oli hänen sormiensa välissä, Alfonso pysähtyi tuumaamaan sitä, pitäisikö hänen soittaa ovikelloa tai edes koputtaa ennen kuin hän astuisi sisään. Tummatukka kuitenkin päätyi siihen, että asunto oli nyt yhtä lailla hänen kotinsa kuin toisenkin asukin, joten hän työnsi avaimen lukkoon ja väänsi, avaten oven uuteen kotiinsa.

 

 

©2018 connections - suntuubi.com