Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Vasemmanpuoleinen chat on pelaajien (sekä vierailijoiden!) vapaassa käytössä, kunhan muistetaan kunnioittaa muita ja toimia muutenkin yleisten sääntöjen mukaisesti.

Oikeanpuoleinen boksi on tagbox, johon ilmoitetaan pelaamisesta. Ilmoittaminen tapahtuu kirjoittamalla oman juuri pelaamasi hahmosi nimen "name"-palkkiin, ja tekstikenttään pelin kohdehahmo(t). Esimerkki: John Doe: @ Jane Doe

Tapahtuu pelissä

10.07.2018
Talon omistaja Denise on lähtenyt pikkuserkkunsa häihin Kaliforniaan, ja kiireessä unohti hankkia itselleen tuuraajan taloasioista huolehtimaan. Täten esimerkiksi vara-avaimiin tai rakennuksen sähköpääkeskukseen ei ole pääsyä. Tiskille hän on jättänyt lapun;
"Anteeksi, etten ehtinyt ilmoittamaan ajoissa, sillä muistin vasta tänään aamulla, että nyt on lähtö Kaliin... Olisi pitänyt antaa jolle kulle ne vara-avaimet ja sähköpääkeskuksen avaimet, mutta eihän sitä tässä kiireessä ehdi... Pahoittelen mahdollista häiriötä!"
 1  2  3  4  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Malluuw

16.09.2018 13:33
Nicholas Leslie

Nicholas laski raskaan laatikon ja puuskaisi kun sai sen hissin lattialle, poika ravisteli käsiään saadakseen niihin taas voimia,
"Niin mut mistä kaikesta tykkäät? Allergioita?" Nicholas kyseli ja tutki katseellaan toista poikaa, saamatta katsetta tuosta irti hetkeen, ehkä tuon heleäiho tai pojan kiharat saivat tämän aina unohtumaan ajatuksiinsa.

"Sori, mä..oon tosi töykee kun jäin tuijottaan." Nicholas pahoitteli nykien paitansa hihaa epävarmana olisiko asia kannattanut antaa ilmi, Elijah voisi luulla että hän olisi jonkin sortin stalkkeri.
"Jokin sussa saa mun katseen lukittumaan, oot aika katseen vangitsija." Nuorukainen nauroi, mutta kävi kiusaantuneeksi kun tajusi miten kommentin voisi ottaa flirtttinä.
#Kaksi miespuolista henkilöä, hien märkinä, hississä, kehot lähellä toisiaan ja.. Ei, ei Elijah semmoista tekisi, lopeta ajattelemasta moisia Nicholas! Olette kämppiksiä, älä mokaa tätä!# Nolan ajatteli mielessään ja taputti itseään poskille pitääkseen mielensä kasassa.

Nimi: Akit4

02.09.2018 16:19
Elijah Carter

Sen sijaan, että Nicholas olisi Elijahin odotusten mukaan antanut laatikon kokonaan vaaleatukan huomaan, pyysikin Nicholas vain ottamaan laatikon toiselta puolen kiinni pientä apua antaakseen. Elijah teki kuitenkin työtä käskettyä ja nappasi laatikon toiselta reunalta kiinni jakaen sen painon kaksikon kesken.
"Jaksan", hän vakuutteli ja alkoi kulkea yhdessä Nicholasin kanssa takaisin kohti hissiä. Vaikka laatikko painoikin, oli se kahdestaan pian saatu hissiin.

"Lasketaan tää?" Elijah ehdotti ja kumartui sitten laskemaan laatikon toisen viereen lattialle. Hänen katseensa käväisi uteliaana jalkojensa juuressa oleskelevan pahvilaatikon sisällössä, mutta itseään heti sätien Elijah käänsi katseensa pois. Ei varmaan olisi kohteliasta tutkia toisen tavaroita.

"Sitten kun mennään sinne syömään, saat tietenkin päättää, minne mennään", hän aloitti. Pipoaan jälleen hiustensa päälle asetellen harmahtavansiniset silmät matkasivat vilkaisemaan huonetoveriaan.
"...Sähän sen tarjoatkin", hän mutisi niskaansa hieraisten. Hänestä tuntui hieman vaikealta antaa vasta tapaamansa henkilön maksaa ruokansa, mutta se oli jo tullut sovittua, eikä Elijah viitsinyt sitä enää peruakkaan.

Nimi: Malluuw

16.08.2018 02:08
Nicholas Leslie

"Jaksan.." Nicholas vakuutti vaikka tekikin tiukkaa kantaa painavaa laatikkoa yksin.
"Ota toiselta puolelta, tää painaa." Nicholas sanoi ja antoi Elijahin ottaa toiselta puolelta laatikosta kiinni.
"Jaksatko? Varo ettet kaadu." Nuorukainen huolehti ja puuskutti jo nyt hiki otsallaan.

"Äkkiä..hissiin." Nicholas pyysi, mutta liikkui varoen, sillä ei halunnut että matkalla Elijahin kompastuisi ja kaatuisi, pahimmassa tapauksessa laatikon sisältö menisi lattialle, tai jopa Elijahin päälle tuon kaatuessa.

Nimi: Akit4

05.08.2018 15:37
Elijah Carter

Nicholasin vastattua poika lähti kiiruhtamaan sisään hissille, ilmeisesti hyvinkin painavan laatikon takia. Toista seuraten Elijahkin kulki sisään, ohittaen Nicholasin, jotta pääsi avaamaan hissin tuon puolesta. Hän tasapainoitteli oman laatikkonsa uudestaan yhden käden varaan ja painoi hissin nappia. Ilmeisesti kukaan ei ollut ehtinyt vielä tilata sitä toiseen kerrokseen, sillä ovet avautuivat heti.

"Jaksatko?" Elijah kysyi vilkaistessaan Nicholasin kamppailua painavan laatikon kanssa.
"Oota, voin auttaa", hän sanahti ja kääntyi laskemaan sylissään olleen laatikon hissin lattialle, jonka jälkeen nuoren miehen jalat kulkeutuivat tummatukan luo. Hän katsoi tuohon kysyvästi ojentassaan kätensä valmiiksi ottamaan laatikon vastaan. Ehkä hän jaksaisi kantaa sitä hieman paremmin, kun Nicholas ei ollut syönytkään kunnolla pariin päivään?

Nimi: Malluuw

26.07.2018 23:52
Nicholas Leslie

Nicholas säpsähti ajatuksiensa laukkaavasta maailmasta ja siirsi katseensa kuvasta Elijahiin.
"Ai joo, haluan, hyvä että se ei haittaa sua jos tarjoan." Nicholas vastasi tönkösti ja laski hopeakehyksissä olevan kuvan takaisin muiden tavaroiden päälle, ennen kun keskittyin keskittämään voimaa käsiinsä ja nostamaan laatikon syliinsä puuskuttaen.
"Äkkiä..hissiin.." Nicholas pyysi puuskuttaen ja kiiruhti jo Elijahin ohitse kohti hissiä, jotta saisi jonkinlaista tukea laatikolle, joka painoi yllättävänkin paljon vaikka päälle päin se näytti sisältävän vain muutaman tavaran.

Nolan tuli tajunneeksi vasta nyt ettei tällä ollut aavistustakaan minkälaista ruokaa Elijah tykkäsi syödä, oliko tuolla kuinka hienostunut maku, riittäisikö pelkkä pikaruokala vai olisiko jokin hienompi ravintola paikallaan.
Nuorukainen vilkuili taakseen seurasiko Elijah ja tuon saavuttua paikalle Nolan saisi kysyttyä asiaansa.
Pojan mielikuvitus pääsi jälleen laukkaamaan kun tämä alkoi mielessään tuumia mahdollisia vaihtoehtoja mitä tämä voisi syödä, sillä kaikista inhottavinta olisi olla jonossa se henkilö joka ei tiedä mitä tilata, mikä saisi aikaan pitkän jonon ja vihaisia asiakkaita.

Nimi: Akit4

26.07.2018 15:50
Elijah Carter

Saadessaan kysymykseensä vastauksen Elijah ehti hetken aikaa jo kyseenalaistaa, oliko hän todella saanut Nicholasin sanoista kunnolla selvää. Yllättynyt ilme oli loksauttaa leuan auki, mutta vaaleatukkainen nuori ehti hillitä sitä juuri ja juuri. Nolan oli nimittäin omien sanojensa mukaan ollut syömättä kunnolla jo parin päivän ajan. Lisäksi Nicholas pahoitteli jotain, mitä Elijah ei ymmärtänyt. Syömättömyyttäänkö hän pyyteli anteeksi?
Hiljaa aloillaan pysyen Elijah keskitti huomionsa vain ja ainoastaan Nicholasin huuliin lukien niiltä, kuinka hänen huonetoverinsa taisi inhota kehoaan suhteettoman paljon. Sääli pisti inhottavasti rintaa.

Ennen kuin pipopää ehti kommentoida asiasta mitään, Nolan kiiruhti vaihtamaan puheenaihetta takaisin laatikoiden hakuun. Sen jälkeen tummatukka jo ohitti Elijahin suunnaten ulos. Mustia conversejaan tuijottava Elijah puri kevyesti poskiensa sisäpintaa kääntyessään itsekin hieman jäljessä kohti ovea, joka avasi reitin pihalle.
Ulkoilmaa syvään sisälleen hengittäen Elijah yritti saada ajatuksensa järjestykseen. Jotain pitäisi tehdä, tai hänen upouusi tuttavuutensa näännyttäisi itsensä olemattomiin hänen silmiensä alla, vaikka se sitten tarkoittaisikin leffaillan lykkäämistä myöhemmälle.
Esimerkkiä Nicholasista ottaen Elijah nosti toisen laatikoista syliinsä ja katsahti sitten takaisin aloilleen jääneen Nolanin kasvoihin. Vasta nyt hän ymmärsi laittaa merkille myös sen, kuinka pojan kasvonpiirteet viittasivat liialliseen hoikkuuteen. Miten kukaan, Nicholas itse varsinkaan, kykeni näkemään hänet liian lihavana?

"Hei, tota.. Mennään vaan", Elijah sopersi katkaisten hiljaisuuden, joka heidän yllensä oli hetki sitten päässyt putoamaan.
"Sinne syömään siis", hän lisäsi töksähtäen, "Jos edelleen haluat siis lähteä".
Hieman hermostuneena Elijah tasapainotteli sylissään olevan laatikon toisen kätensä otteeseen vapauttaen toisen kätensä sipaisemaan hiuksiaan turhautuneena siitä, miten vallattomasti ja epäsiististi ne pörröttivät.
"Musta tuntuu, että taidetaan kumpikin olla kunnon ruuan tarpeessa", hän mutisi naurahtaen. Kuinkas muutenkaan, siinä oli jälleen kiusaantunutta sävyä. Hän taisi hermoilla liikaa, eihän Nicholas ollut lainkaan sellaista ihmistyyppiä, joka purisi pelkästään keskustelun ylläpitämisestä.

Nimi: Malluuw

26.07.2018 00:17
Nicholas Leslie

Nicholas hymähti, kun toinen poika näytti jotenkin suloiselta päästäessään kevyen hymähdyksen huuliensa välistä vapaaksi.
"Oikeastaan rehellisesti sanottuna..en oo syöny kahteen päivään, huono tapa." Nuorukainen aloitti epävarmana keskustelun, kun toinen kysyi oliko tällä jo nälkä.
Kieltämättä pieni nälänpoikanen antoi tulla itsensä ilmi päästämällä vatsasta kurnivaa ääntä.
"Sori.." Nolan pahoitteli puna kohoten poskille tämän nolostuessa tilanteesta jota tämä ei olisi toivonut tapahtuvan, ainakaan nyt kun puhe oli vielä ruoasta.

"Unohdan syödä..joskus, toisinaan peilin ohimennessä näen peilikuvani ja voin nähdä kuinka se huutaa mulle, kuinka oon ylipainoinen, epämiellyttävä.." Nicholas kertoi ja hieraisi toisella kädellään niskaansa kun olo alkoi olla epämukava ja levoton.
"Mut hei haetaan ne laatikot.." Nuorukainen keksi, jotta pääsi pakoon tilanteesta ja hetkessä Nolan lähti sen enempää sanomatta pääovesta ulos pihaan, jossa muuttoauton peräkontissa odotti vielä kaksi laatikkoa, toinen täynnä vaatteita ja pieniä esineitä, toisessa arvokkampi omaisuus.

Nolan otti eteensä raskaamman laatikon ja tutki sen päällä olevaa kuvaa isoäidistään ja itsestään, se oli virhe.
Nicholas joutui pidättämään tunteitaan sisällää, ei hänellä olisi aikaa itkeä nyt eikä Elijahin nähden, he olivat vasta tavanneet ja pieneen hetkeen oli mahtunut jo tarpeeksi kiusallisia tilanteita.

Nuorukainen unohtui aloilleen ja seisoi paikallaan, tuijottaen hopeareunuksisissa kehyksissä olevaa kuvaa hiljaa, vain muutama raskaampi hengähdys antoi ilmi että poika olisi elossa, mutta muuten liikkumatta ja ääneti.

Nimi: Akit4

20.07.2018 22:48
Elijah Carter

Elijah vilkaisi itsekin kelloa kohti Nolanin kysyessä, sopisiko syömään lähteminen saman tien, kunhan laatikot olisi saatu vietyä. Aika oli mennyt yllättävänkin nopeasti siitä, kun hän itse oli palannut kotiin kauppareissultaan. Ehkä se johtui vain siitä, että hän katseli sarjaansa jonkin aikaa ennen Nicholasin ilmaantumista?
Painonsa toiselle jalalleen laskien Elijah siirsi katseensa tiskin kautta takaisin Nolaniin.
"Oon mä syöny. Tai sis en kunnolla, mut... " Elijah hieraisi niskaansa.
"Onks sulla nälkä?" hän kysyi puolestaan kiusaantuneesti naurahtaen. Elijah oli lähinnä syönyt ostamiaan leffaherkkuja, mutta ei hänellä silti tuntunut olevan vielä nälkä. Ehkä makeaa oli sittenkin tullut syötyä liikaa kerralla? Silti hän tulkitsi kohteliaaksi lähteä vaikka heti, mikäli Nolan niin haluaisi, olihan hän se, joka lupautui tarjoamaan.

Lämmin hymy kohosi myös vaaleatukkaisen kasvoille kuin peilaten Nolanin omaa, kun poika palasi keskustelussa jälleen avautumiseensa, ja siitä Elijahin seurassa olemisen helppouteen. Kevyt hymähdys pakeni hymyilevien huulten välistä Elijahin sipaistessa vallattomia kiharoitaan.
"Tiiän tunteen", hän myönsi mutisten samaistuessaan ihmisjoukkojen ja uusien paikkojen stressaavuuteen.
"No... Mutta hyvä, että mun seura ei oo ihan... kamalaa... Tai... nii", hän lisäsi naurahtaen, mutta hillitsi sitten ujosti hymyään.
"Eikä sunkaan seura oo", hän vakuutteli, "Älä siis suotta pyytele anteeksi mitään".

Nimi: Malluuw

18.07.2018 15:12
Nicholas Leslie

"Kuinkas nii?" Nicholas kysyi, mutta asteli toisen vierelle ja luki itsekkin mitä paperilla luki joka oli jätetty tiskille.
"Pitääpä yrittää muistaa." Nolan totesi ja vilkaisi seinällä olevaa kelloa.
"Jos viedään nopeasti ne laatikot, nii halukas lähteä heti syömään vai söitkö vasta?" Nuorukainen kysyi ja katseli toista, samalla päästäen silmänsä tutkimaan tarkemmin toista.

"Hyvä ettei sua tosiaan haitannu se mun avautuminen, hyvä vaan olla rehellinen ja avoin asioista." Nolan sanoi raapien niskaansa ja tunsi tutun turvan toisen lähettyvillä, joka sai hymyn alun pojan kasvoille.

"Sun seuras on hyvä olla." Nolan sanoi ja leimahti punaiseksi kun päästi tuollaisen lipsahtahtamaan huuliensa välistä.
"Siis sun seurassa on helppo olla ja voin olla avoin ja tuntuu et voin luottaa suhun vaikka ei olla kauan tunnettu." Nicholas jatkoi selittäen.
"Ihmisjoukot ja uudet paikat on kato stressaavia mulle." Nolan lisäsi ja kertoi miksi oli niin hermostuneen oloinen.

Nimi: Akit4

18.07.2018 00:10
Elijah Carter

Elijah hymähti hymynpoikanen edelleen kasvoillaan ja hieraisi niskaansa. Eihän hän enää viitsisi kieltäytyä, kun Nicholas sanojensa mukaan oikein vaati saada tarjota ruokaa tästä hyvästä. Ei muutenkaan olisi järkevää aloittaa väittelyä, joten vaaleatukkainen laski kätensä taas alas niskansa puolesta.
"No hyvä on", hän sanoi naurahtaen ja seurasi huonetoveriaan ulos hissistä, jolloin tuo pyysi olemaan nopeita. Elijah hämmästyi sitä aavistuksen, mutta nyökkäsi silti kyseenalaistamatta.

Myös Elijahin silmät kohdistuivat hetkiseksi nimilistaan, mutta melko pian ne olivat jälleen Nolanin puolessa. Tummatukan keskittyessä tutkimaan nimiä hänellä oli nimittäin jälleen tilaisuus silmäillä tuon muitakin kasvonpiirteitä, kuin vain huulia. Keskustellessa niitä kun ei kovinkaan hirveästi ehtinyt katsella.
Se kuitenkin katkesi Nolanin kääntäessä katseensa Elijahiin ja pahoitellessa jälleen.
"Ei mua haittaa", Elijah rauhoitteli ja hymähti, "On hyvä, että saat puhuttuu siitä".
Ei vaaleatukka ollut nimittäin ottanut Nicholasin avautumista pahalla, vaan oli kiinnostavaa saada tilaisuuksia oppia hänestä jotain uutta. Olisihan yhteiselon voinut tietenkin ilman sitäkin hoitaa, mutta mieluummin Elijah vietti aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tuntuneet täysin vierailta, ja joista hän ei tiennyt mitään.

Hetken päästä katsekontakti Nolanin huuliin katkesi, kun sinertävät sielunpeilit matkasivat talonomistajan tiskin puoleen huomaten siellä viestin. Lähemmäs siirryttyään Elijah luki sen. Kuin puolivahingossa miehenalku tuli jälleen kerran laittaneeksi kätensä hupparinsa taskuun varmistaen, olivathan avaimet varmasti mukana. Vara-avaimia kun ei ilmeisesti voisi juuri nyt saada.
"Kannattaa näköjään pitää avaimista tavallista tarkempaa huolta", hän totesi, niin Nicholasille kuin myös itselleen, ja vilkaisi poikaan.

Nimi: Malluuw

17.07.2018 23:15
Nicholas Leslie (JATKOA KOSKA LÄHETIN VAHINGOSSA LIIAN AIKASIN! XD )

Nicholas katseli ympärilleen ja tutki samalla kerrotalon aulaa katseellaaan.
Aula oli siisti ja tila oli hyvin käytetty, sen Nolan pisti silmälle ensimmäisenä ja antoi katseensa seuraavaksi tutkia listalla olevaa nimilistaa jossa luki asukkaiden sukunimet.
"Aika paljo porukkaa.." Nicholas totesi itsekseen ääneen ajatelle ja alkoi mielessään miettiä jo kuka noista olisi naapuri, millasia he olisivat ,mukavia vai itsekkäitä kuten hänen isoisänsä oli ollut, vaikkei Nolan tuota vihannutkaan niin silti tästä tuntui ikävältä menettää välinsä sukulaisiinsa, ainoaan sukulaiseen.

"Sori jos sain tilanteesta tosi kiusallisen tos kun avauduin mun mummosta." Nolan sanoi ja katsoi Elijahin puoleen taas , että toinen voisi lukea tämän huulilta puhetta.
"Ei se asia mua haittaa, eikä se et kerroin ,mut en tiiä vaan et oliks se liian pian." Nuorukainen jatkoi selittäen ja tunsi nolostuvansa vain lisää kun ei ollut varma mitä kaikkea oli lipsauttanut.

Nimi: Malluuw

17.07.2018 23:07
Nicholas Leslie

Nolan hymähti.
"Ei, mä vaadin." Nuori miehenalku vastasi kun toinen oli kieltäytyä tarjouksesta.
"Jos tekee hyvää, niin saa takas myös hyvää. Niin mun isoäiti opetti." Nuorukainen jatkoi hymähtäen ja astui ulos hissistä.
Turvallisesta pienestä tilasta lähteminen toisen tuttavan viereltä alkoi tuntua oitis ja Nolan kävi levottomaksi hieroen käsivarttaan ja alkoi pian raapia kämmenselkäänsä.
"Tota, ollaan nopeita." Nolan pyysi ja katsoi Elijahia kohti, jotta tuo voisi lukea huulilta mitä tämä puhuisi. Poika oppi pian muistamaan että pitäisi puhua toista kohti ettei tulisi kiusallista hiljaisuutta jos tämä puhuisi yksin.

Nimi: Akit4

13.07.2018 19:03
Elijah Carter

Elijah hieraisi niskaansa Nolanin osuessa oikeaan veikatessaan, ettei vaaleatukkainen yleensä puhunut muille. Se totisesti piti paikkansa, mutta Elijah ei kuitenkaan sanonut siihen mitään. Asia oli kuitenkin melko selvä. Sen jälkeen Nolan alkoikin kertomaan omasta muuttoprosessistaan, jolloin Elijahin käsi laskeutui takaisin niskalta rentona hänen vartalonsa vierelle. Tällä kertaa hän sai pidettyä katseensa lakkaamatta huonetoverinsa huulissa, vaikka aihe alkoikin hiljalleen muuttua synkemmäksi.
Elijah nielaisi palan kurkustaan. Eiväthän he oikeastaan tunteneet Nicholasin kanssa toisiaan, muttei herkkä poika voinut estää itseään suremasta toisen jätkän puolesta, kun tämä paljasti isoäitinsä kuolleen vastikään. Ilmeisesti he olivat olleet läheisiä, toisinkuin Nolan ja hänen isoisänsä.
"Mä.. tota.. Otan osaa", Elijah mutisi harmissaan. Hän puristi sormensa nyrkkiin, kun mielessä ehti jo käydä lohduttavan olan kosketuksen antaminen. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä. Jos Elijahille olisi joku täysin yllättäen niin tehnyt, olisi hän yllättynyt melkoisesti. Ehkei siis pitäisi ruveta tungettelevaksi.

Ajatus katkesi Nolanin todetessa hissin olevan pian perillä alhaalla. Elijah vilkaisi hissin seinustalla näkyviä numeroita hymähtäen. Se tosiaan olisi aivan pian ensimmäisessä kerroksessa. Sen mielessään todettuaan Elijah siirsi sinertävät sielunpielinsä takaisin Nolanin huulia kohti. Hän meni hieman hämilleen siitä, mitä sanoja hän näki pojan suun muodostavan. Pyysikö Nolan tosissaan ruuan tarjoamista pelkästään tästä hyvästä? Eihän Elijah kokenut muuttokuorman kantamisen olevan niin iso asia, etteikö sitä olisi saanut kuitattua pelkällä nätillä kiitoksella.
"No... Jos välttämättä haluut", Elijah mutisi aavistuksen jopa kiusaantuneena. Olisiko tosiaan reilua ottaa vastaan jotain vastapalvelukseksi?
"Mut ei sun todellakaan tarvi", vaaleatukkainen kiirehti sanomaan, "Oikeesti. Oon vaan ilonen, et voin auttaa".
Vihdoin Elijah sai kevyttä hymyään takaisin huulilleen hänen vakuutellessaan Nolanille, ettei hän jäänyt mitään velkaa. Hissi pysähtyi hieman nytkähtäen, jonka jälkeen sen ovet avautuivat. Elijahin katse oli kuitenkin jättäytynyt kämppikseensä, jonka hän oletti vastaavan jotain.

Nimi: septic

13.07.2018 16:49
Jisung Choi

Kuin transsista napsahtaneena Jisung alkoi vain nyökyttelemään aggressiivisesti, ennen kuin sai sanaakaan ulos suustaan. Emmett oli ehdottanut patjan hakemista ja noussut seisomaan, mutta Joy jäi istumaan, ja tuijotti miestä ihmeissään.
“Kyllä mä voin sen yksin hakea!” hän tuhahti hetken päästä hämillään, ja huitoi ilmaa käsillään. Kiharapää ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mielissään pojan vastauksesta, ja otti hiljaa muutaman askeleen kohti ovea.
“Okei sitten...” Joy tuumi arasti, ja ohitti Emmettin päästäkseen edes avaamaan tuolle oven.

Varastotilat olivat erittäin pienet, joten kaksikko joutui olemaan lähes kiinni toisissaan.
“Oota, mee sä tohon,” Joy kehotti osoittaen pesukonetta. Emmettin ilme oli huvittunut, mutta mies ei liikahtanutkaan paikaltaan.
“Mä yritän vaan auttaa!” pitkätukka nauroi epätoivoisena, ja taputti pesukonetta. “Mulla saattaa kestää hetki, sun olis parempi vaan istahtaa vaikka.” Joy ei ollut varma, oliko hänen kehotuksensa töykeä – hän ei ollut koskaan ennen ollut tekemisissä liikkumisrajoitteisen ihmisen kanssa, joten jokainen tilanne oli hänelle uusi.
“En taida olla kauheen hyvä isäntä,” hän huokaisi naurahtaen, mutta alkoi kaivamaan patjaa pienen varastokomeronsa uumenista.

Patjoja oli yhteensä kolme, ja ne löytyivät tyhjän matkalaukun alta siististi kasaan taitettuina. Jisung otti yhdestä kiinni ja suoristi sen, ennen kuin näytti sitä Emmettille.
“Otan varmaan kaks?” hän ehdotti. Patjat olivat tosiaan itäaasialaisen tyylisiä: ohuita. Kuka tahansa olisi selvinnyt yhden yön vain yhdellä patjalla, mutta Joy tahtoi tarjota naapurilleen parasta.
“Älä vastaa tohon – otan kaks,” Joy lisäsi äkkiä perään, ennen kuin Emmettillä olisi ollut mitään vaatimatonta sanottavaa. Poika siis noukki toisenkin patjan kainaloonsa, ennen kuin sulki kellarin oven.

Nimi: Malluuw

12.07.2018 15:59
Nicholas Leslie

"En oo vielä." Nicholas vastasi ja katsoi Elijahia.
"Sori jos tää on susta tosi kiusallista, kun vaikutat ettet yleensä kauheena puhu." Nuorukainen selitti ja katseli poikaa mietteliäänä.
"Mun muuttaminen tuli oikeestaan aika yllätyksenä, mut.." Nolan aloitti.
"Eiköhän tää tästä, yhteisvoimin." Nolan hymähti.

"Mun isoäiti huoli vasta..en oikee tuu toimeen isoisän kaa, mut se autto mua ettiin tän kämpän, en ajattele siitä paha, sill on syynsä." Nolan totesi, vaikka sisimmässään tunsikin ikävän kirpaisun kun mietti menneisyyttään ja isoäidin hautajaisia, jotka olivat olleet raskas päivä isoisälle, Nolanille, koko läheisten piirille.

"Ollaan pian jo alhaal." Nolan sanoi vaihtaen puheenaihetta kun ei tiennyt lannistuisiko tunnelma, tai kiinnostaisiko Elijahia edes mistä tämä puhui.
"Saanks tarjota sulle ulkona vaik ruokaa tai jotain kiitoksena, kun autat mua? Oon sulle jotain velkaa." Nicholas sanoi, olisi jopa itsekästä olla tarjoamatta kantoauvusta kiitoksena mitään.

Nimi: Zaaga

11.07.2018 18:03
Kyler Preston

Kyler ei voinut estää kulmaansa kohoamatta yllätyksestä, kun Bae kertoi ettei ollut mikään valtava seurapiiri-ihminen.
"Etkö? Oisin voinut veikata että oot", Kyler tokaisi ääneen. Paljastus kuitenkin kohensi hänen mieltään; hän oli itsekin kaukana seurapiiri-ihmisestä, joten ehkä heidän persoonallisuutensa voisivatkin kolahtaa paremmin yhteen kuin kiharapää oli aluksi kuvitellut.

Kyler seurasi sivusilmällä, miten Bae asteli hänen perässään asuntoon ja katseli ympärilleen. Kimppakämppä taisi kalveta tämän rinnalla ainakin tummatukan katseesta ja ohimennen lipsuneesta kommentista päätellen. Kyler ihmetteli, miksei toinen ollut soittanut jo kotiin, jos se riittäisi saamaan hänelle oman asuntonsa. Perheongelmia, ehkä. Jotain kuitenkin, mistä Kyler ei tahtonut udella. Se olisi ollut jokseenkin tungettelevaa, ottaen huomioon kuinka he olivat tunteneet toisensa vasta reilun kymmenisen minuuttia.

Baen ääni sai Kylerin kääntämään katseensa toisen suuntaan. Poika kysyi, halusiko hän lähteä seuraksi johonkin lähikauppaan. Kylerin katse viipyi hetken laatikoissa, mutta sitten hänen uteliaisuutensa voitti. Bae ei vaikuttanut ollenkaan pahalta tyypiltä, ja Kyleristä olisi tuntunut tylyltä kieltäytyä sen jälkeen, kun tummatukka oli häntä auttanut.
"Voin mä tulla. Mulla on itseasiassa kaapit aika tyhjinä", kiharapää tajusi ääneen tokaisten. Hän oli hetken unohtaa kameran kaulaansa kuten aina tuppasi unohtamaan, mutta sitten hän tuli ajatelleeksi niitä kasseja, jotka joutuisi ehkä kantamaan takaisin asunnolle, ja kävi laskemassa kameran lähimmälle pöydälle. Sen jälkeen hän nappasi avaimet pöydältään ja lähti suuntamaan kohti ulko-ovea väläyttäen pienen hymyn Baen suuntaan.
"Mennäänkö?" hän kysyi ja suuntasikin jo samalla kohti ovea. Päästyään käytävälle Kyler painoi hissinnappulaa, ja valo alaspäin olevan nuolen takana välähti oranssiksi. Poika pyyhkäisi kiharan otsaltaan.
"Oikeastaan ihan kiva, että sä näytät mulle nyt, missä se kauppa on. Tiedän sit jatkossa", Kyler totesi yrittäen aloittaa vuorostaan keskustelua.

Nimi: Cualacino

11.07.2018 01:31
Emmett Davies

Hiukan kiusalliselta tuntunut hiljaisuus laskeutui kaksikon ylle hetkiseksi. Emmett korjasi asentoaan ja kierrätti katsettaan huoneen seinillä yrittäessään keksiä sanottavaa. Hänen oli vaikea aloittaa yhtään mitään keskustelun kuoltua pois.
“Noh, pitäiskö se patja hakea?” Emmett kysyi viimein varoen. Hän inhosi sitä, ettei kyennyt auttamaan toista patjan kanssa, eikä hänen toisaalta ollut mitenkään viisasta lähteä paikaltaan liikkeelle. Hän ei kuitenkaan tahtonut olla hyödytön, joten sentään hän pystyisi olemaan seuraksi. Hän uskoi että hänen jalkansa kestäisi sen verran, ja vaikka ei kestäisikään, hän yrittäisi. Jos hän löytäisi itsensä naama lattiassa noustuaan pystyyn, sentään hän voisi sanoa yrittäneensä. Hän siis kampesi itsensä pystyyn, odottamatta toisen vastausta. Emmett katsahti pitkätukkaan hymyillen, samalla nojaten painonsa vahvasti kyynärsauvoilleen. Hänen jalkansa näytti kestävän, ainakin toistaiseksi.

Nimi: septic

11.07.2018 00:33
Jisung Choi

Kuultuaan Emmettin iän Joyn silmät täyttyivät tähdistä. Hänen naapurinsa oli siis lottopotti! Ainoana lapsena kasvaneena poika oli pienestä pitäen harmitellut tilannettaan – hän on aina tahtonut isoveljen tai -siskon; jonkun, jonka puoleen olisi ollut mahdollista kääntyä, kun painoi mieltä. Yksinhuoltajaäitiään hän ei tahtonut pulmillaan vaivata, mikä toisaalta on auttanut Jisungia olemaan murehtimatta liikoja. Kovia tuo on kokenut, mutta optimistiksi hän on silti jostakin ihmeen syystä kasvanut.

Alitajuntansa rekisteröityä Emmettin olevan vanhempi, Jisungin olemus muuttui heti hieman jännittyneemmäksi. Poika avasi ristissä levänneet jalkansa, ja painoi ne kantapäitä myöten olohuoneen mattoonsa, minkä jälkeen suoristi selkänsä. Korealaiseen kulttuuriin kuului kunnioittaa vanhempia, eikä tämä ollut poistunut Joyn mielestä. Pitkätukka tapitti toista odottaen tämän sanovan jotain, sillä ei tahtonut olla koko aikaa äänessä.

Nimi: Akit4

10.07.2018 23:42
Elijah Carter

Hymähdys pääsi jälleen Elijahin huulten välistä, kun Nicholas sanoi, että antaisi laatikoista kevyemmän hänen kannettavakseen. Vaaleatukkainen ei tullut väittäneeksi vastaan, vaikka olikin huomannut Nolanin olevan jo nyt uupunut, kenties juurikin muuton vuoksi. Juuri hänen uupumuksensa takia olisi ehkä ollut järkevämpää antaa painavampi laatikko Elijahin kontolle, mutta väittelyä olisi turha aloittaa. Jos Nolan sanoi jaksavansa kantaa laatikon, ei Elijah voisi kuin uskoa häneen.
"No, miten vaan", Elijah sanoi naurahtaen itsekin kevyesti.

Hänen katseensa ei ehtinyt siirtyä pois tummatukasta, kun hän näkikin tuon puhuvan jälleen. Poika kertoi perheestään, jonka jälkeen kysyi puolestaan Elijahin menneisyydestä. Hän empi hetken, mitä asioita kertoisi. Liian yksityiskohtainen kertomus tuskin Nolania kiinnostaisi. Tai mistäpä sen tiesi. Siitä huolimatta Elijah päätyi ainakin näin ensialkuun kertomaan vain pääpiirteittäin joitain asioita.
"Ei mulla kovin kummoista menneisyyttä ole", hän kertoi haroen hermostuneena villejä otsakiharoitaan. Hän ei ollut hyvä kertomaan itsestään mitään.
"Mut oon asunu täällä ehkä hieman päälle puoli vuotta", hän kertoi pohtivalla äänensävyllään, kun yritti samalla laskeskella tarkemmin, kuinka kauan hänen rauhaisa yksinelonsa olikaan ehtinyt siihen mennessä kestää, "Tarvin tavallaan uuden alun, niin muutin sit vanhempien luota omilleni".

Nuorikko kun oli muuttanut todella pian täydellisen kuuroutumisensa jälkeen omillensa, joten se oli ollut todella suuri askel hänen elämässään. Siitä huolimatta Elijah oli halunnut tehdä sen, sillä sisimmässään hän oli tuntenut tarvetta todistaa paitsi muille, mutta eritoten myös itsellensä, että oli sairaudestaan huolimatta edelleen kykenevä kaikkeen, mihin muutkin, kuten tässä tapauksessa omillaan asumiseen. Hänen pitäisi vastaisuudessakin jaksaa pitää päänsä pystyssä, eikä antaa kuurouden estää itseään, vaikka aika ajoin jatkuva hiljaisuus olikin raskasta. Etenkin pianon ääntä hän kaipasi.

Elijahin katse yritti huomaamatta siirtyä taas tyhjänä kohti hissin oven tylsää sisäpintaa, mutta hän havahtuikin ajatuksistaan ja siirsi sen pikaisesti takaisin Nolania kohti. Heillähän oli keskustelu kesken, eikä nyt ollut aika jäädä pohtimaan menneitä.
"Ootko ehtiny törmätä vielä muihin asukkeihin?" Elijah kysyi rikkoen hetken ajan vallinneen hiljaisuuden hieman töksähtävällä äänensävyllä, kun hän jälleen hätkähti pois pilvilinnansa uumenista. Elijah itse ei ollut harrastanut juuri minkäänlaista kanssakäymistä kenenkään muun kanssa, eikä siis tuntenut tästä rakennuksesta vielä ketään. Tokihan hän tunnisti kasvoilta muutaman asukin, mutta edes nimistä hänellä ei ollut hajuakaan.

Nimi: Malluuw

10.07.2018 21:48
Nicholas Leslie

"Ei mitään tärkeetä." Nicholas vakuutti kun toinen ei ollut onneksi nähnyt tämän puhuneen, siitä voisi tulla jopa kamala väärinkäsitys ja ehkä jopa Elijah pahoittaisi pian mielensä, mikä sai ajatukset laukkaamaan taas villinä Nolanin mielessä.

"Kaks laatikkoa, voit ottaa kevyemmän, en viiti laittaa sua orjatöihinkää." Nicholas naurahti ja katsoi Elijahia.
"En omista paljoo..ku perhe ei oo koskaan ollu kauheen varakas ja ne ei oo voineet ostaa mitään." Nicholas selittää miksi tällä oli niin vähän tavaraa mukanaan ja vain pieniä tärkeimpiä asitoita, kuten astioita ja vaatteita.

"Saanks kysyä, millainen on sun menneisyys? Ei oo pakko vastata jos se tuntuu pahalta. mut mä..jotain matkalle puhumista, koska meil kestää viel tovi." Nicholas selitti sekoillen sanojensa kanssa ja koitti mielessään valita oikeat sanat, jotka eivät loukkaisi Elijahia ja saisi taas tunnelmaa muuttumaan kiusaantuneeksi, miten sen jälkeen yhdessä eläminen alkaisi luonnistua?

Nimi: septic

10.07.2018 02:21
Haneul Bae

“Mä oon kateellinen,” Bae myönsi, kun Kyler kertoi asuvansa yksiössä. “En oo mikään valtava seurapiiri-ihminen,” hän tuumi ääneen, katse katossa. Lause kuulosti turhan sarkastiselta – jätkä oli juuri auttanut tuntematonta muutossa – mutta tummatukan vakava ilme selitti melkoisen paljon.
“Toistan: usko tai älä.”

Bae oli aina ollut hyvä ihmisten kanssa ja muutenkin sosiaalisissa tilanteissa, ja tarvitsi ihmisten seuraa ylläpitääkseen energistä olemustaan, mutta kaikella oli rajansa. Kimppa-asuminen ei ollut tuntunut lainkaan huonolta vaihtoehdolta opiskelijan asemasta katsottuna, mutta Haneul Baen näkökulmasta asuminen kämppäkaverin kanssa meni jo yli. Hänellähän kuitenkin oli rahaa, toisin sanoen hänen vanhemmillaan. Saadakseen lisää nollia tilin saldonsa perään Baen olisi siis täytynyt ottaa yhteyttä kotiin, mitä pojan ego ei olisi millään kestänyt. Siispä hänen oli tyydyttävä kohtaloonsa, ja vaikka hankittava osa-aikatyö.

Aatteistaan havahtunut Bae seurasi Kyleria tämän asuntoon sisälle, ja katseli ympärilleen mielissään. Samanlainen kelpaisi kyllä hänellekin.
“Ehkä yks soitto kotiin olis tän arvonen,” hän tuumi ajatuksissaan, eikä edes huomannut puhuneen ääneen.
“Mihin laitan tän? Johonki vaan?” Bae kysyi, mutta seurasikin vain Kylerin toimintoja, ja vei kantamansa toisen jalkojen juurelle, mihin itse kiharapääkin oli laskenut omansa.
“Oliks tässä jotain muuta? Vai lähetkö mun kans tohon lähikauppaan?” Bae kyseli itsevarmana, käsi huitaisten johonkin suuntaan sanan “lähikauppaan” kohdalla. Ei hän ollut ehtinyt tarkistaa kaupan sijaintia, mutta tekisi sen salaa matkalla, jotta ei vaikuttaisi juntilta turistilta.

Nimi: Cualacino

09.07.2018 21:27
Emmett Davies

“Eipä siellä taida mitään niin tärkeää olla”, Emmett vastasi Joyn tiedustellessa pärjäisikö hän ilman mitään kotoaan. Hän oli varma siitä etenkin kun pitkätukka alkoi luetella asioita, joita oli valmis antamaan Emmettin käyttöön. Entistä leveämpi, huvittunut hymy kipusi kiharapään kasvoille kun hänen uusi tuttavuutensa alkoi vertailemaan heidän kokoeroaan. He tosiaankin olivat hyvin samankaltaisia ruumiinrakenteeltaan, eikä ollut epäilystäkään etteivätkö Joyn vaatteet mahtuisi Emmettille.

Yllättäen keskustelu vaihtoi taas uraansa kun Joy kysyi Emmettin ikää. Tummatukkaa huvitti toisen satunnaiset sanomiset ja kysymykset. Aivan kuin toisen suun ja mielen välinen filtteri olisi kovin kehno. Se ei tosin haitannut Emmettiä, päinvastoin, toiseen tutustuminen oli helpompaa.
“Ah, ite oon 21”, hän vastasi toisen kysymykseen sen jälkeen, kun tuo oli itse kertonut oman ikänsä. Kumma kyllä, he olivat yllättävän samanikäisiä. Toisaalta talon asukkaiden keskiarvoinen ikä oli todella alhainen, joten ei ollut mikään ihme, että vastapäätä asui joku muu nuorenpuoleinen ihminen.

Nimi: septic

09.07.2018 18:00
Jisung Choi

“Totta kai,” Joyn vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. “Ei kai sulla ollu kotona mitään elintärkeetä?” hän varmisti. Pitkätukka ei vieläkään tahtonut nostaa kissaa pöydälle Emmettin jalasta, vaan kiersi hieman kauempaa, mikäli toinen ei ollut valmis asiasta puhumaan.
“Mulla on kyllä aika paljon kaikkee varatarviketta; löytyy uusia hammasharjoja, avaamaton paketti alushousuja...” Joy selitti innoissaan laskien faktoja sormillaan. “Älä kysy,” hän viittasi alushousupakettiin.
“Mehän ollaan kai aika saman kokosia...?” poika mietiskeli ääneen verraten katseellaan toistensa kehoja, ja nyökäten perään. Kunnolla tuo ei ollut heidän pituuseroa rekisteröinyt – Emmett oli nojannut melko reippaasti kävelysauvoihinsa – mutta ei se yli muutamaa senttiä voinut olla, sen verran samalla korkeudella he olivat silti olleet.

“Minkä ikänen sä muuten oot?” Joy möläytti ajatustensa tuoman kysymyksen ajattelematta ollenkaan, oliko se kenties liian tungettelevaa. “Mä oon 20,” hän lisäsi heti perään kohteliaana. Tavallaan Jisung toivoi Emmettin olevan vanhempi, mutta nuorempikin tuo olisi saattanut olla. Hän ei ollut lainkaan varma, sillä ei osannut päätellä ikää nuorekkaiden mutta kulmikkaiden kasvojen omistavasta kiharapäästä.

Nimi: Cualacino

08.07.2018 19:07
Emmett Davies

Emmettin kohonnut mieliala lässähti kun kaikki ratkaisut pettivät toisensa perään. Oljenkorret katkeilivat, eikä niitä ollut enää montaa jäljellä. Joynkin mieliala laski selkeästi, ja nuorukaiset jäivät tuumailemaan vaihtoehtoja. Emmett alkoi olla jo epätoivoinen, peläten joutuvansa viettämään yön kotinsa ulkopuolella. Hänellä ei ollut varaa saati jaksamista mennä hakemaan majapaikkaa yhtään mistään. Joy kuitenkin keskeytti hänen pohtimisensa tarjoten yösijaa omasta kodistaan. Emmett hymyili tuolle aavistuksen verran tuon vitsaillessa kevyeen sävyyn, mutta hämmästys paistoi tummatukan kasvoilta. Hän oli kummissaan siitä, kuinka avulias toinen tosissaan oli.
“Ei sun oo pakko auttaa mua”, Emmett hämmästeli puolivahingossa ääneen. Hän kuitenkin äkkiä kiirehti lisäämään “mutta jään toki jos vaan annat. Ei mulla muutakaan paikkaa olis.” Häntä ei todellakaan houkuttanut jäädä rappukäytävään kuluttamaan aikaansa siihen asti, kunnes saisi kotinsa oven auki. Hän pärjäisi kyllä jonkun aikaa ilman tavaroitaan, ja vaikka hänen jalkaansa juili aika ikävästi, Emmett oli varma, että pärjäisi ilman kipulääkkeitä kyllä siihen asti kun hän pääsisi sisään kotiinsa.

Nimi: septic

08.07.2018 18:19
Jisung Choi

Joy päätti, että istuutuisi rennosti sohvalle kuunnellakseen Emmettiä, joka oli nätisti kieltäytynyt kekseistä. Siispä pitkätukka rauhoittui, ja otti oman teekuppinsa käteen. Hän ei ollutkaan pitkään aikaan juonut teetä kenenkään kanssa – edes äidinsä, jonka luokse poika oli suunnitellut hetki sitten menevänsä... Onneksi hän ei ollut ilmoittanut etukäteen, joten menemättä jättäminen ei käynyt vastoin Joyn moraaleja.

Teetään maltillisesti hörppäillyt Jisung vetäisi vahingossa koko kupin tyhjäksi kuultuaan Emmettin huolenaiheen.
“Eikä...!” poika valitteli kopauttaessaan kupin takaisin tarjottimelle. “Eiköhän se kuitenkin ratkee aika helposti? Mä voin vaikka soittaa Deniselle,” hän ehdotti. Kännykkä tuolla oli sopivasti farkkujen taskussa, joten soitto rakennuksen omistajalle tapahtui salamannopeasti. Puhelu ei kuitenkaan mennyt läpi, vaan ohjasi suoraan vastaajaan.
“Häh?” Joy tuhahti, ja päätti olla jättämättä viestiä. “No, jos me käyään tossa alhaalla? Eiköhän se oo siellä viel- ai.” Kello näytti kymmentä yli kahdeksaa illalla, mikä tarkoitti vastaanottotiskin olevan jo suljettu.
“Ei taida sekään auttaa.”

Ideat alkoivat olla lopussa, ja Joyn kasvoilla vielä viipynyt hymy vääntyi pelkäksi suoraksi viivaksi. Hermostuneena huuliaan pureva poika huokaisi syvään, ja laski puhelimen eteensä pöydälle. Hän sääli Emmettiä, jonka onni oli ilmeisesti loppunut siltä päivältä kesken. Ellei kenties päässyt loppumaan jo aikaisemmin – kyseessähän oli raajarikko.
“Tällä kertaa mun vuoro pahotella tungettelua, mut voisithan sä jäädä tähän yöksikin,” Jisung ehdotti varovasti, katse käyden läpi pienen mutta ytimekkään asuntonsa.
“Mä oon 100% korealainen, ja täten 100% varma, että mulla on ainakin tusina patjoja tossa varastossa,” pitkätukka vitsaili naurahtaen, jotta saisi tunnelmaa nostettua.

 

 

©2018 connections - suntuubi.com