Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Vasemmanpuoleinen chat on pelaajien (sekä vierailijoiden!) vapaassa käytössä, kunhan muistetaan kunnioittaa muita ja toimia muutenkin yleisten sääntöjen mukaisesti.

Oikeanpuoleinen boksi on tagbox, johon ilmoitetaan pelaamisesta. Ilmoittaminen tapahtuu kirjoittamalla oman juuri pelaamasi hahmosi nimen "name"-palkkiin, ja tekstikenttään pelin kohdehahmo(t). Esimerkki: John Doe: @ Jane Doe

 1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Malluuw

17.06.2018 02:20
Nicholas Leslie

Nicholas tunsi sananvalintansa osuneen pahasti pieleen, ja alkoi herkistyä, kun mietti miltä toisesta mahtoi tuntua, ei hän Elijah varmastikkaan ollut saanut valita kuurouttaan, ja varmasti tahtoisi kuulla asioita.

"Sori, taisin loukata, oon tosi pahoillani, sekoilen sanoissani, ja nyt loukkasin sua." Nicholas aloitti silmät kostuen, pojan herkkäpuoli puski päälle, ja tästä tuntui pahalta ajatella mitä toinen mielessään kävi läpi, pystyen itse asettumaan mielessään Elijahin asemaan.
"Sori..mä.." Nicholas aloitti, mutta kaappasi Elijahin halaukseensa(?) sanomatta sanaakaan, ehkä olisi parempi hetki olla vain tässä, ihan hiljaa ja rauhassa.

Nuorukainen alkoi mielessään tuumia kuinka voisi paremmin auttaa Elijahia, rauhalliset puheet saisi unohtaa, sillä toinen ei tässä niitä kuulisi.
Nolan päätyi vain kietomaan kätensä paremmin Elijahin ympärille, ja painoi toisen hellästi itseään vasten(?), vaikka olikin tuota hieman lyhyempi.

Nimi: Akit4

17.06.2018 01:30
Elijah Carter

Nicholasin huulet alkoivat liikkua jälleen, jolloin Elijah kiinnitti sinisten silmiensä katseen niitä kohti. Tummatukka tosiaan vaikutti puhuvan paljon, mutta sentään hän ymmärsi selkeyttää ja hidastaa puhettaan, jolloin puheen seuraaminen ei ollut enää yhtä raskasta kuin hetkeä aiemmin. Tai ainakin alkuun se oli helppoa, mutta sitten Nolan alkoi jälleen mutista ja seota sanoissaan. Eihän Elijah aivan jokaista sanaa ehtinyt koskaan saada rekisteröityä, vaan lähinnä hän joutui aina päättelemään muutamista sanoista, missä mentiin, mutta nyt, kun sanat tulivat Nolanin suusta sekavasti mutisten, Elijahin oli jälleen vaikeampaa saada tuon lauseista tolkkua.

Jotain Nolan kuitenkin totesi sarjan katsomisesta äänettömällä ja Elijahin kaltaisten ihmisten kanssa puhumisesta, jolloin pidempi miehenalku hymähti huomaamattaan. Tokihan Nolan pahoitteli vielä mahdollista loukkaamista, eikä hän varmasti mitään pahaa ollutkaan edes tarkoittanut, mutta silti Elijah tunsi jonkin inhottavan tunteensiemenen rinnassaan. 'En oo koskaan puhunu sun kaltaises kanssa'. Ehkä tunne syntyi juurikin tuosta lauseesta. Niin kuin Elijah olisi nyt kovinkin erikoinen, vaikkei sattunut enää kuulemaan. Joo, todennäköisesti kyseessä oli vain huonosti tehty sanavalinta, muttei omiin ajatuksiinsa hiljalleen eksyvä poika siitä huolimatta voinut teeskennellä tuntevansa jotain muuta, kuin sillä hetkellä tunsi.
Hän kun olisi mieluusti pitänyt kuulonsa tai ottanut sen takaisin, mikäli hänellä olisi ollut moista sananvaltaa. Vaan elämä osasi olla julma ja kiero; Ensin se kuljetti Elijahin musiikin tielle, jonka jälkeen vei sen häneltä kokonaan. Tai ainakin melkein täysin, soittihan poika edelleen pianoa nuoteista, mutta hän itse ei ollut enää kykenevä nauttimaan pianolla aikaansaaduista soinnuista.

Ulkoisesti Elijahin olemus ei kuitenkaan muuttunut lainkaan, vaan hänen katseensa pysyi edelleen Nolanin punertaviin huuliin suunnattuna ja ilmeensä mitäänsanomattomana, tosin ripauksella väsymystä. Eiväthän he olleet puhuneet kuin vasta parin minuuutin ajan, mutta omiin oloihinsa tottunut jätkä alkoi olla jo nyt uupunut tästä kanssakäymisestä. Miten erakoitunut hänestä olikaan ehtinyt sitten jo tulla täällä yksin asuttuaan?
"Ei, voin mä tulla", hän vakuutteli näistä ajatuksista ja tuntemuksista huolimatta antaen suunpielensä nousta hetkeksi, kuin korostaakseen suostumustaan avunantoon. Elijahin toisinaan ehkä liiankin auttavainen luonne ei kaikesta huolimatta voisi antaa hänelle lupaa jättää Nolania ilman apua. Siitä seuraisi vain omantunnon tuskaa.
"Se sarja on jo muutenki ehtiny jatkua ilman mua", hän huomautti vielä, sillä muisti unohtaneensa keskeyttää Netflixin ennen keittiöön tulemista säikähdettyään takanaan kulkenutta huonetoveriaan.

"Tota.. Eihän haittaa, jos sitä ennen käyn kuitenki vaihtaa vaateet?" Elijah kysyi empien ja itseään vilkaisten. Hän ei lähtisi niissä vaatteissa kotinsa ulkopuolelle, ellei olisi ihan pakko. Eivät ne siis niin kauhean näköisiä ryysyjä olleet, mutta Elijah piti ne silti mieluummin ihan vain kotivaatteinaan, joissa ottaa rennosti sohvallaan tai sängyllään maatessaan.

Nimi: Malluuw

15.06.2018 21:52
Nicholas Leslie

Nuorukainen kuunteli toisen puhetta hymähtäen ja katseellaan tutki poikaa tarkemmin, kieltämättä uusi tuttavuus ei ollut pahan näköinenkään. Nolan säpsähti tajutessaan mitä oli ajattelemassa, ja ravisteli päätään saaden moiset ajatukset pois mielestään.
"Jos se ei välttämättä sua häiritse, mutta saan ne kyllä itsekkin, koska en viitsisi rasittaa sinua huolellani." Nuori miehen alku selitti, ja katsoi Elijah nimistä uutta tuttavuutta, jonka kiehkuroihin puhueessaan kiinnitti huomionsa ja jäi tuijottamaan tuumaillen niitä ennen ,kun tajusi siirtää katseensa pojan harmahtavan sinisiin silmiin.

"Häiritsin sua kuitenki, kun huomasin että katoit jotain sarjaa..äänettömällä." Nolan sanoi, ja tunsi nolostuvansa taas punaiseksi, kun tajusi että eihän Elijah äänillä mitään tekisi.
"Sori, siis ei siinä oo mitään pahaa, vaan..en oo koskaa puhunu kaltaises kanssa, ja nyt pilaan tän.." Nolan pahoitteli mutisten.
Nolan ei tahtonut loukata Elijahia, päinvastoin, jos toinen lähtisi asunnosta pidemmäksi aikaa, Nolan ei voisi sietää yksinoloa pitkään.

"Tarkotin vaan, että oon pahoillani, että sekoilin sanoissani tai loukkasin sua, mut pärjään kyllä, jos haluat jatkaa ohjelman seuraamista." Nicholas sai lopulta itsensä kakistamaan, rikkoen hiljaisuuden, jonka oli itse aloittanut, joka ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, mutta Nolanista se tuntui ikuisuudelta, olla vain hiljaa.

Nimi: Akit4

15.06.2018 17:27
Elijah Carter

Nolanin huulten liikkeitä tarkkaillessaan Elijah sai vihdoin selvää, mitä tuo puhui. Hän hymähti tummatukan pahoitellessa tietämättömyyttään. Mitenpä hän olisikaan voinut tietää, että joutuisi yllättäen tekemisiin kuuron kanssa? Eihän sitä voinut etukäteen arvata, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Elijah joutui asiaa muille selittämään. Tuskin oli viimeinenkään.
"Ei se mitään", hän totesi keskittyessään täysin puhuvan miehenalun huuliin saadakseen selvää äänteistä, joita ei kyennyt kuulemaan. Elijah ei ollut täysin varma, oliko Noahin puheliaisuus hyvä vai huono asia, sillä ainakaan hänen ei tarvitsisi huolehtia puheenaiheiden keksimisestä, mutta toisaalta oli uuvuttavaa jaksaa seurata muiden keskustelua. Paitsi että Elijah oli luonnostaan introvertti, toi kuuroutuminen siihen oman lisämausteensa vieden ne vähäisimmätkin keskusteluun käytettävissä olevat voimavarat, kun koko ajan piti tarkkailla toisten huulia valppaana puheen varalta. Ollapa taas kykenevä kuulemaan...

"Oliks sulla vielä jotain muuttolaatikoita?" Elijah kysyi Nolanin toistettua esittäytymisensä. Tällä kertaa vaaleahiuksinen onnistui ymmärtämään, millä nimellä hänen kämppäkaverinsa virallisesti tunnettiin, ja mitä nimitystä hän voisi puolestaan käyttää. Nicholas, lempinimeltään Nolan.
"Voin tulla kantoavuksi, jos tarvii", Elijah jatkoi lähinnä vain kohteliaisuudesta, vaikka hänellä olikin ollut sarjan katsominen kesken. Introvertin unelmapäivä oli peruuntunut. Ei tosin silti niin tärkeää tekemistä ollut, etteikö hän voisi osoittaa olevansa kelpo huonetoveri auttamalla toista.

Elijah haroi piponsa alta sojottavia hiuksiaan tuntien olonsa edelleen kiusaantuneeksi. Uusien ihmisten seura sai hänet aina hermoilemaan, varsinkin nyt, kun tämä uusi ihminen sattui olemaan hänen kodissaan. Tästä asunnosta oli tullut miehenalulle paikka, jonne tulla rauhoittumaan itsekseen ja pohtimaan omia mietteitään. Nyt hänen pitäisi sitten totutella siihen, että joutuisi jakamaan turvapaikkansa jonkun toisen kanssa. Sentään Noah vaikutti mukavalta, vaikkakin alku olikin hieman kiusallinen. Jospa kaksikko oppisi kuitenkin ajan kanssa selviämään kahdestaan, ainakin niin Elijahin positiivinen puoli toivoi.

Nimi: Malluuw

15.06.2018 01:26
Nicholas Leslie

Nicholas lemahti aluksi naamastaan punaiseksi nolona, kun toinen puhui ettei tämä saisi peittää suutaan, mikä sai pojalle väärän kuvan aluksi, mitä toinen ajaisikaan takaa,mutta onneksi tuo selvensi asiaa pian.
"Sori, en tienny." Nicholas pahoiteli, ja katsoi tomaatta oikeassa kädessään.
"Lainasin..sulta vähän ruokaa." Nuorukainen jatkoi, ja katsoin mitä mieltä toinen asiasta oli.
"Ja sori, oon aluksi tosi huono uusien ihmisen seuras." Tämä selitti tilannetta, joka oli muuttunut hetkessä jopa kiusalliseksi.

"Ja tosiaan sori se et kävin käsiksi sun villapaitaan, mä..tykkään villapaidoist..siis tosi paljo." Nicholas jatkoi puhumistaan, pojasta tuntui kuin tämä saisi itseään lopettamaan, ja alkuun päästyään puhetta vain tuli suusta ulos pulputen, mutta tällä kertaa hän puhui hitaammalla tahdilla, että toinen osaisi lukea huulilta, ja pysyisi perässä.
"Nicholas, mutta voit kutsua Nolan, lempinimi." Nicholas vastasi toisen pojan aiempaan kysymykseen nimestään, ja hymähti tuolle.

Nicholas hieraisi vapaalla vasemmalla kädellään vatsaansa, jota kirpaisi taas ikävästi huonojen ruokatottumuksieni takia, sillä poika tiesi ettei saisi päivittäisiä suosituksia tomaatista, mutta se saisi riittää alkuun.

Nimi: Akit4

14.06.2018 21:53
Elijah Carter

Elijahin edessä seisoneen pojan alkaessa puhumaan Elijah laski katseensa keskittyneesti kohti tuon huulia. Hiljaisuus leijui raskaana Elijahin maailmassa, vaikka hän tiesikin edessään olevan miehenalun puhuvan hänelle. Hän tarkkaili tuon huulten liikkeitä lakkaamatta pyrkien huomaamaan pienimmätkin liikkeet, mutta ei silti onnistunut saamaan tummatukan puheesta kiinni. Vaikka Elijah olikin suhteellisen taitava huuliltalukemisessa, oli hänen kämppiksensä puhe aivan liian nopeaa ja epäselvää.
Elijah avasi suutaan aavistuksen pyytääkseen toista hidastamaan, mutta sulkikin huulensa pojan tarttuessa hänen paidastaan. Silmät hämmennyksestä avoinna Elijah vain tuijotti toista haluamatta keskeyttää, vaikkei saanutkaan mitään tolkkua hänelle puhuvan pojan yli-innokkaasta selityksestä. Sana ja tavu sieltä täältä, ja niiden avulla Elijah yritti parhaansa mukaan pysyä jutussa mukana.

Sen verran hän kuitenkin loppupeleissä ymmärsi, että tuon nimi taisi olla Nicholas... Vai sittenkin Nolan? Elijah tuijotti neuvottomana Nolania, joka puhettaan jatkaen kääntyi jääkaapin puoleen peittäen samalla näkyvyyden hänen huuliinsa, tietämättään vieden näin Elijahin ainoan mahdollisuuden rekisteröidä hänen puhettaan. Koko tilanteesta hieman hämillään vaaleatukkainen nuorikko ei edes kommentoinut mitään, vaikka Nolan nappasikin tomaatin syötäväkseen. Sen sijaan hän vain naurahti kiusaantuneena. Mitä juuri oli tapahtunut?

"Niin... Nolanhan sä olit?" hän vielä varmisti tulkintansa oikeaksi asetellessaan kiusaantuneena pipoaan paremmin kiharoidensa päälle.
"Sori, mä en oikeen saanu selvää, mitä sä just sanoit", hän selitti tarkkaillen pojan huulia siltä varalta, että hän alottaisikin jälleen uuden puhetulvan.
"J-jos voisit ens kerralla puhua vähän hitaammin? Ja älä peitä suutas..." hän pyysi. Häntä inhotti puuttua ihmisten tapaan puhua, mutta vaihtoehtoja ei tainnut olla. Joko hän pyytäisi muita selkeyttämään puhettaan, tai hän ei olisi kykenevä kommunikoimaan heidän kanssaan.
"Mä... Mä en kuule. Sua tai mitään muutakaan", Elijah kertoi niskaansa hieraisten, "Luen sun huulilta".

Nimi: septic

14.06.2018 21:21
Haneul Bae

Jo toisen olemuksesta päätellen Haneul arveli miehen olevan hieman varautuneempaa tyyppiä. Ilme mustahiuksisen vieraan kasvoilla oli kenties ristiriitainen suustaan päässeen kiitoksen kanssa. Bae kuitenkin mielsi tilanteen sopivaksi sosiaalistumiseen; aitoa seuraa miehellä oli ollut viimeksi Busanin lentokentällä – sielläkin vain puolen tunnin ajan täyttä soopaa mutissut vanha rouva. Siispä poika otti laatikot hymysuin otteeseensa, ja seurasi toista kohti jo valmiiksi aulan kerroksessa seissyttä hissiä.

Kiusallista hiljaisuutta kaihtava poika yritti pysyä rentona, mutta tunsi niskavillansa nousevan pystyyn. Jotain oli sanottava, eikä toinen osapuolista vaikuttanut kovinkaan puheliaalta persoonalta.
"Mun nimi on Bae," tummatukka kertoi kallistaen päätään sivulle siten, että hänen niskastaan kuului äänekäs naksahdus. "Usko tai älä." Turhan montaa kertaa Haneul ei ollut päässyt itseään kutsumanimellään esittelemään, minkä takia tahtoi nähdä toisen ilmeen pitäen omansa kuitenkin pokerina. Hän kuikuili sivusilmällä toisen kasvoja, jotka tulivat Baelle lähemmän perspektiivin ansiosta paljon selkeämmiksi; hiljaa seissyt nuorimies omasi varsin persoonalliset kasvot. Liikaa tiirailematta poika tyytyi kääntämään sivua, ja päätti jatkaa keskustelua.
"Mä asun tossa 10. kerroksessa kimpassa, ja – usko tai älä – muutin tänään itekin," Bae kertoi. Häntä harmitti, ettei kyennyt laatikoiden ansiosta käyttämään vartaloaan yhtä tehokkaasti eleiden merkeissä. Poika on pienestä pitäen käyttänyt elekieltään aseena, ja osaakin helposti manipuloida keskustelua tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä tummatukka ei kuitenkaan kyennyt asialle mitään, vaikka tekikin parhaansa näyttääkseen mahdollisimman lähestyttävältä ja kelvolliselta seuralta ilman tutun ja turvallisen kehonkielen apua.

Nimi: Malluuw

14.06.2018 20:44
Nicholas Leslie

Nicholas säpsähti, ja katsahti jääkaapin oven takaa erivärisellä silmäparillaan ensin poikaa ja sitten tuon kättä.
Nicholasia hermostutti välillä tämmöiset kohtaamiset, etenkin kun tämä oli jäänyt kiinni siitä, että oli näpistämässä kämppiksensä ruokaa, mikä ensivaikutelma.
"M-m..mi.." Aloitin, ja katselin toista poikaa tutkien tuota katseellani läpi, kunnes silmäni suurenivat, ja otin hellästi toisen pojan villapaidan helmasta peukalolla, ja etusormellani kiinni(?).
"M-mistä sait tän? Oon ettiny samankaltaista kauan." Sanoin silmät kiiluen lumoutuneena, kuinka pehmeä, ja hyvin valmistettu villapaita, niitä nykyään oli harvassa.

Säpsähdin, ja katsoin punakohoten poskilleni toista poikaa, taisin pilata ensivaikutelmani, ja todella pahasti.
"Minä, mä oon siis Nicholas, Nicholas Leslie, mutta kai voit, ei kun siis voit kutsua Nolaniksi!" Selitin seoten sanoissani, ja tajusin viimein päästää irti toisen villapaidan helmasta.
"Sori käytökseni, pidän vaan villapaidoista.." Pahoittelin, ja nolona hieroin niskaani, kauankohan kämppikseni jaksaisi minua tätä menoa.

"Ei kai haittaa jos vilkaisen jotain syötävää? En oo syöny koko päivänä mitään." Jatkoin vaihtaen puheenaihetta johonkin rennompaan, ja päädyinkin ottamaan samalla itselleni tomaatin, ennen kun suljin jääkaapin oven.
Avasin hanan nostamalla käyttövivun ylös, ja huuhtelin viileällä vedellä tomaattia, suljin vesihanan, ja haukkasin tomaattia, makoisaa, tämä saisi kelvata ravinnoksi vatsalleni, joka valitti nälkäänsä.

Nimi: Akit4

14.06.2018 20:17
Elijah Carter

Ruutua lasittunein silmin tuijottaen ja herkkujaan vähän väliä napsien Elijah oli jo ehtinyt unohtaa kaiken ympäriltään. Eipä ympäristössä edes olisi mitään huomion arvoista, tai ainakin niin Elijah luuli, eihän hän ollut edes muistanut huonetoverinsa muuttavan sinne tänään, eikä hän kuullut tämän saapuvan asuntoonsa.
Hiljaisuuden vallitessa loppumattomana pojan ympärillä hän tulikin järkyttyneeksi nähdessään yllättäen television näytöllä heijastuksen takanaan kulkevasta ihmisestä. Elijah suorastaan riuhtaisi itsensä pois ajatuksistaan vilkaistessaan säikähtäneenä ruokailutilan suuntaan.

"Onks siellä joku?" hän huhuili. Mahdollista vastausta hän ei toki kuulisi, mutta jos asunnossa tosiaan oli joku muukin, saattaisi tämä paljastaa itsensä astumalla esiin. Elijah vaikeni kysymyksensä jälkeen ja harmitteli mielessään, ettei voinut vain kuunnella, liikkuiko huoneistossa todella joku, vai oliko hän nähnyt vain harhoja.
Unohtaen sarjansa jatkamaan kulkuaan poika nousi sohvalta ja käveli epäröiden keittiötä kohti. Hän tuli matkallaan laittaneeksi merkille omien kenkiensä seuraksi ilmestyneen tuntemattoman kenkäparin, jolloin hän kurtisti kulmiaan. Siniset silmät vilkaisivat vielä ovea. Ei murron merkkejä.

Elijahin kääntyessä katsomaan keittiön suuntaan hänen aivonsa jaksoivat vihdoin raksuttaa ajatusten sotkuisesta kätköstä muistutuksen siitä, että hänen kämppäkaverinsa piti tosiaan tulla juuri tänään.
"S-sori... Mä en huomannu sua", hän sopersi katsoessaan jääkaapilla seisovaa tummahiuksista jätkää. Hänen silmänsä seikkailivat tuon pikaisesti läpi, kuitenkin palautuen takaisin tuon kasvojen puoleen. Elijah harmitteli asuvalintaansa mielessään, sillä hän olisi kovasti halunnut antaa itsestään mahdollisimman hyvän ensivaikutelman. Juuri nyt hänen yllään oli kuitenkin vain pikaisesti ja huolimattomasti valitut vaatteet, sekä pipon alta kurkistelevat vaalennetut hiukset hapsottelivat sekavina jokaiseen ilmansuuntaan. Sentään pipo peitti pahimman linnunpesän...

"Sä oot varmasti se mun kämppis?" hän jatkoi ja ojensi hieman tönkösti jännittyneenä kätensä kohti tuntamatonta miestä. Hän ei ollut valmistanut itseään sosialisoitumiseen, mutta ei hän voisi täysin hiljaakaan enää jäädä.
"E-Elijah... Carter. Elijah Carter", hän töksäytti ja säti itseään mielessään välittömästi jäykästä esittäytymisestään. Silti hän piti katseensa itseään aavistuksen lyhyemmän miehenalun silmissä, kuitenkin valmiina laskemaansen tuon huulia kohti, mikäli tummatukka jotain vastaisi.

Nimi: Malluuw

14.06.2018 19:39
Nicholas Leslie

Ruskeahiuksinen nuorukainen kantoi pahvilaatikkoa sylissään, jonka pohjan oli joutunut useaan kertaan laittamaan ilmastointiteipillä kiinni, sillä matkalla ylös laatikon pohja oli jo moneen kertaan pettää, mikä olisi saanut katastrofin aikaan, mutta onneksi kaikelta tältä oli vältytty, toistaiseksi.
Tänään oli se päivä mitä Nicholas oli odottanut, päästä muuttamaan omaan asuntoon, jota voisi pienen totuttelun jälkeen kutsua kodikseen.
Hermostuneen oloisena nuorukainen laski raskaan pahvilaatikon sylistään asunnon satayksitoista eteen puuskuttaen otsa hikisenä, ja otti farkkujensa taskusta älypuhelimensa, jota alkoi tarkastella varmistaen, että asunto olisi oikea, minkä väärinkäsityksen se saisikaan aikaan kun koittaisi naapurin asuntoon mennä väärillä avaimilla, ja vielä jos joku talon asukas sattuisi samaan aikaan ovelle.
Nicholas ravisti mielestään moiset ajatuksen ja otti taskunsa pohjalta avainnipun, valitsi avaimista oikean, joka oveen sopisi ja asetti sen lukkopesään, kuului naksahdus ja ovi aukesi.

Nicholas henkäisi helpottuneena, ja nosti lattialta varoen heikkopohjaisen pahvilaatikon taas syliinsä, ja astui eteiseen puuskuttaen, miten raskasta muuttaminen olikaan, raskaampaa miksi poika tämän oli kuvitellutkaan.
Nuorukainen jätti huomioimatta toisen parin kenkiä ovella, ja potki kengät jaloistaan sivummalle, kun jatkoi matkaansa pahvilaatikko sylissään.
Matka jäi kuitenkin lyhyeksi, kun tämä sattui huomaamaan muukalaisen olohuoneessa, kenet kuitenkin Nicholas hoksasi kämppiksekseen.
"T-terve!" Nicholas sanoi hermostuneena, ja suuntasi huoneensa, hän oli huono tämänkaltaisissa tilanteissa, mutta oli silti helpottunut, että ei joutuisi asettumaan yksin asumaan.

Nuorikko laski laatikon sängylleen, joka oli toimitettu jo aiemmin paikalle, ja huokaisi helpottuneena, vatsakin alkoi ilmoittaa tarpeestaan saada ravintoa, milloin poika katseli isosta mustareunuksisesta vartalopeilistä kehoaan alkaen vähätellä itseään, ja tuumasi mielessään, että varmasti jääkaapissa olisi jotain pientä ja kevyttä, Nicholas voisi korvata sen myöhemmin takaisin kun kävisi kaupassa.

Nicholas suuntasi keittiöön, ja vilkaisi vielä olohuoneessa olevaa poikaa, joka ei ollut edes kiinnittänyt huomiota tähän, ehkä tuo oli jo suuttunut jostain, siitä että Nicholas oli hänen kämppiksensä? Voisiko vika olla hänen homoudessaan?
Nicholas hieroi niskaansa, ja valkoinen villapaita päällään ruskeahiuksinen poika suuntasi jääkaapille, avasi sen oven, ja katseellaan alkoi tutkia läpi jääkaapin sisältöä, olisiko siellä mitään syömäkelpoista.

Nimi: Akit4

14.06.2018 18:03
Elijah Carter

Solakan miehenalun jalkojen luomat askelten äänet kaikuivat yhdennentoista kerroksen käytävän seiniä pitkin kuiskien asuntonsa ovelle suuntaavan pojan ympärillä. Hänen siniset silmänsä katselivat käsissään pyöriviä avaimia, joiden luomat kilahdukset kantautuivat nekin ilmaan. Elijahille matka käytävää pitkin tapahtui kuitenkin täydessä hiljaisuudessa. Ei askelten tömähdyksiä, eikä avainten kilinää toisiaan vasten. Vain hän ja hänen mielensisäinen maailmansa. Niin se oli ollut jo lähes vuoden. Täydessä hiljaisuudessa.

Asunnon numero satayksitoista ovi naksahti auki ja ajatuksiinsa hukuttautunut poika asteli väsyneenä sisään. Jalat potkivat converset yltään oven viereen, jonka jälkeen ne kuljettivat Elijahia kohti hänen huonettaan. Ruokailutilan pöydän ohi kulkiessaan poika laski ostoksensa sisältävän kassin sen pinnalle, jonka jälkeen makuuhuoneeseensa päästessään hän veti takkinsa yltään. Sen jälkeen farkutkin vaihtuivat collegehousuihin ja huppari lämpimään villapaitaan. Hän sitten rakasti moista rentoa pukeutumista omissa oloissaan ollessaan.
Elijah oli antanut itsellensä luvan palkita itsensä ahkerasta opiskelusta viettämällä päivän telkkarin ääressä sarjoja ja elokuvia katsellen. Introvertin unelmapäivä. Sitä varten hän oli käynyt kaupassakin, sillä kaipa pieni herkuttelu silloin tällöin ei ollut pahasta. Tuskinpa hän edes kaikkea söisi kerralla.

Netflix avautui Elijahin vanhempien sponsoroiman television ruudulle pojan asettuessa sohvalle rennosti jalkansa sille nostaen. Levitettyään herkkunsa ostospussista sohvapöydälle poika sääti volyymin pois päältä. Eihän hän siitä kuitenkaan hyötyisi, ja eipähän vahingossakaan tulisi häirittyä naapureita. Kolmetoista syytä jatkoi kulkuaan siitä, mihin Elijah oli siinä viimeksi jäänyt tekstitysten kulkiessa ruudun alalaidassa. Sitä hiljaa katsellessaan Elijah alkoi hautautua vain syvemmälle päänsä sisään.

Nimi: Trithan

30.05.2018 12:32
Autumn Vogel

Hissiä odotellessaan, Autumn katsoi portaisiin suuntaavaa miestä, joka ei ollut esitellyt itseään. Autumn ei ollut varma kannattaisiko hänen esitellä itse itsensä, vai odottaa kysyisikö mies sitä itse. Hän ei kuitenkaan ollut aloittanut keskustelua, ja muutenkaan ei ollut varma kiinnostiko miehen nimi tarpeeksi. Autumn oli melko huono tälläisissä tilanteissa, vaikka pitikin uusiin ihmisiin tutustumisesta. Mies kertoi muuttaneensa taloon eilen, ja että oli siirrellyt tavaroita. Autumn kohautti hiukan olkiaan, ei hän ainakaan ollut häiriintynyt.
"En minä ainakaan kuullut mitään.. olen kympissä", nainen kertoi. Kympillä hän tarkoitti kymmenettä kerrosta talossa, jossa hänen kämppä ja huone sijaitsi. Autumn katsoi sitten taas, miten hissin yläpuolella oleva numero muuttui koko ajan pienemmäksi, kunnes se saavutti pohjakerroksen. Hissin merkkiääni kilahti, ja sen ovet avautuivat hitaasti. Autumn vilkaisi vielä miestä nopeasti, ennen kuin astui hissiin. Toinen oli ilmeisesti menossa portaikkoon, eikä siis tulisi hissiin hänen kanssaan. Ehkä se oli hyvä asia, hissimatka saattaisi nimittäin olla kiusallinen jos he eivät keksisi puheenaihetta.

Nimi: Zaaga

29.05.2018 22:53
Kyler Preston

Kyler oli saanut vaivattua tiensä ovelle asti, kun päällimmäisin laatikoista alkoi lipsua uhkaavan oloisena. Hetken elämä kerkesi välähtää kiharatukan silmien edessä - sisälsihän laatikko rakkaiden kameratarvikkeiden lisäksi myös muita arvoesineitä - mutta sitten laatikon horjunta loppui. Kyler räpäytti silmiään hämmentyneenä siitä, että kaikki hänen objektiivinsa ja albuminsa eivät lojuneetkaan ympäri maata, ja havahtui ääneen aivan korvansa juuressa. Kun hän katsoi sivulleen, tuiki-tuntematon poika katseli häntä yläviistosta. Tummatukan kulma kohosi kysymyksen saattelemana, ja Kylerin teki mieli sanoa ei - hän varmaan olisikin, mutta juuri silloin ylin laatikko alkoi taas lipsua ja ainoastaan mustiin pukeutuneen pojan käsi oli suojaamassa hänen arvokkaita kameratarvikelastejaan. Varautunut katse kävi kerran läpi miehen päästä varpaisiin, kunnes Kyler päätti niellä itsepäisyytensä ja nyökkäsi tummatukalle.
"Kiitti", hän vastasi voimatta peittää huojentunutta sävyä antaessaan miehen ottaa osan laatikoista. Pieni varautuneisuus säilyi yllä, kuten Kylerillä aina tuntemattomia kohtaan, mutta ensivaikutelmasta päätellen mustiin pukeutunut poika vaikutti vilpittömältä. Ihan innoissaan Kyler ei kuitenkaan ollut siitä, että tämä tuntematon heppu saisi tietää hänen asuntonsa sekä olisi jumissa neljätoista kerrosta hississä hänen kanssaan.

Siitä huolimatta Kyler astui kuitenkin edellä kerrostalon aulaan, ja ilmeisesti tummatukkainen poika oli juuri tullut hissistä, sillä sen valkoinen valo erottui avonaisten ovien välistä. Olettaen uuden tuttavansa seuraavan perässä Kyler asteli hissin ovista sisään. Sentään hänen onnistui painaa nappia neljänteentoista kerrokseen tavaramäärästä huolimatta, jonka jälkeen kiharatukkainen poika asettui seisomaan hissin vasempaan nurkkaan. Kyler ei tahtonut (tai edes osannut) aloittaa minkäänlaista keskustelua, joten hän tyytyi vain vilkaisemaan välillä pitkähköä jätkää ja tämän piirteitä silkasta uteliaisuudesta. Valokuvaajan tapa.

Nimi: septic

28.05.2018 22:38
Haneul Bae

“Hei, oikeestaan,” Haneul aloitti päästyään keittiön ohi. “Mä taidan lähtee ettimään kauppaa ite.” Hän avasi huoneensa oven, ja työnteli tuomansa pahvilaatikot huoneensa puolelle.
“Veikkaan et ois parempi lähtee ite kattelee mestoi,” tummatukka tuumi ääneen, ja veti oven kiinni, kun oli saanut raivattua kamansa pois tieltä. “Näkyillään?” hän heitti Andylle ovenraosta, ennen kuin puikahti ovesta ulos yhtä nopeasti, kuin oli asuntoon saapunutkin.

Painettuaan ensimmäisen kerroksen nappia hississä, Bae tajusi, että oli jättänyt kuulokkeensa yhteen muuttolaatikoista. Hän kirosi sitä hetken, mutta unohti ongelmansa saavuttuaan rakennuksen pääkerrokseen. Poika asteli aulaan kuin vanha asukki, vaikka katselikin ympärilleen hieman analysoiden. Kauaa hän ei poistumistaan viivytellyt, vaan suuntasi itsevarmana kohti uloskäyntiä. Ovien edessä häntä odotti varsinainen näky: kolmea muuttolaatikkoa kantava henkilö, joka – ainakin Baen silmään – näytti varsin vaivaantuneelta. Tummatukan ensisijainen suunnitelma oli kävellä ohi muina miehinä, mutta huokaisi hiljaa, ja otti askeleen takaisin. Hän huomasi, että yksi laatikoista oli hieman heikosti kyydissä, joten työnsi sitä kädellään parempaan tasapainoon kantajan otteessa.
“Tarviitko apua?” Haneul kysäisi nostaen kulmakarvaansa. Ilmeensä hän piti silti hallittuna, sillä ei halunnut vaikuttaa (liian) ylimieliseltä, vaikka salaa rakastikin pätemistä ja niskan päälle pääsemistä.

Nimi: Zaaga

26.05.2018 22:57
Kyler Preston

Sinistä maalia lohkeillut pakettiauto päästi pari tuprutusta, ennen kuin se kaartui pihasta jättäen jälkeensä vaaleatakkisen pojan ja kasan laatikoita. Kyler yskäisi pakokaasun hajulle seuraten katseellaan pitkään ränsistyneen auton perään ja siirsi sitten katseen jalkoihinsa.

Tämä oli ollut huono idea. Hänen olisi pitänyt vain pyytää vanhempiansa auttamaan muuttamisessa, mutta itsepintaisuus oli ottanut vallan. Hän oli vakuuttanut heille, että hän onnistuisi muuton hoidossa täysin yksin. Idea oli ehkä toiminut ajatuksen tasolla, mutta sen pidemmälle? Ei niinkään. Ainakin remonttimiehet olivat auttaneet tuomaan isoimmat tavarat sisälle, jos siitä oli lohdutukseksi. Nyt hänen täytyisi kuitenkin kantaa kolme laatikkoa, kamera sekä kolmijalka täysin yksin mukanaan ties mihin kerrokseen, eikä hän ehdottomasti halunnut jättää mitään arvokkaista valokuvaustavaroistaan pihalle sen varalta, että joku kähveltäisi ne sillä välin kun hän olisi viemässä toisia tavaroita ylös.

Syvän huokauksen saattelemana ruskeatukkainen poika kumartui alas ja alkoi lastata tavaroita käsiinsä. Pitkän kamppailun jälkeen, mikä varmasti näytti jokseenkin koomiselta ulkopuolisen silmistä katsottuna, Kyler sai kuin ihmeen kaupalla kaikki tavarat syliinsä. Kolmen laatikon takaa näkeminen oli vaivalloista, joten pojan täytyi vain toivoa, ettei sattuisi törmäämään johonkuhun matkallaan hissille. Painavat tavarat sylissään ja silmilleen pudonneita kiharansortuvia puhallellen poika alkoi hoiperrella kohti rakennuksen ovea.

Nimi: pixeli

24.05.2018 15:48
Josh Norwood

Joshin saapuessa kotiin oli alaovelle samaa aikaa osunut vaaleatukkainen nuori nainen. Herrasmiehenä Josh oli avannut tälle oven. Nainen kiitti nopeasti, josta kundi päätteli ettei toinen tainnut olla tällä hetkellä juttutuulella tai sitten hän ei vain ollut sosiaalinen. Siitä huolimatta nainen vastasi toiseen Joshin esittämään kysymykseen lähettäen saman kysymyksen takaisin. Viikko sitten. Eli ei kovin kauaa. Josh pysähtyi ja otti kädellään portaiden kaiteesta kiinni, kun taas vaaleaverikkö suuntasi hissille.
"Eilisestä lähtien" Josh naurahti pienesti. Hän ei siis todellakaan ollut asunut kauaa tässä tönössä. Kundi kohenteli urheilukassia olallaan, sillä se painoi ikävästi.
"Järkkäsin eilen vielä illallakin tavaroita ja toivon ettei huonekalujen siirtely häirinnyt ketään" Josh sanahti ja kiinnitti huomionsa hetkeksi puhelimen ruutuun, jossa komeili saapunut viesti. Hän ei kuitenkaan katsonut sitä juuri nyt tarkemmin vaan keskittyi taas naiseen.

Nimi: Trithan

21.05.2018 10:43
Autumn Vogel

Autumnin päivä oli kulunut erittäin nopeasti. Hän oli vetänyt kahta kurssia, ja niiden välissä käynyt kuntosalilla, ja oli nyt erittäin nälkäinen. Totta kai Autumn oli onnistunut unohtamaan lounaansa kämppään, joten oli täytynyt selvitä vain jollain epäilyttävällä välipalapatukalla. Nyt vaaleatukkainen nainen asteli Manhattanin kiireisellä kadulla kotia kohti, selässään reppu. Autumn oli vetänyt vaaleat hiuksensa tiukalle poninhännälle, ja hänellä oli päällään vielä tiukat urheiluvaatteet. Hän oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei ollut huomata lähestyvää miestä, jonka kanssa he osuivat ovelle juuri samaan aikaan. Hiukan yllättyneenä Autumn seurasi, miten tummatukkainen nuori mies avasi hänelle oven. Normaalisti Autumn olisi ärsyyntynyt tästä eleestä, olihan hän itsekin täysin kykeneväinen avaamaan omat ovensa, mutta nyt nainen oli liian nälkäinen välittääkseen.

"Kiitos", Autumn mutisi nopeasti, ja astui tummatukkaisen edestä sisään. Ohimennen sinisilmä myös vilkaisi toista, yrittäen miettiä missä hän oli nähnyt hänet. Ehkä hän oli vain ohittanut tuon aiemmin portaikossa, sillä tyyppi vaikutti asuvan myös tässä talossa, seurasihan hän Autumnia sisälle. Sisällä mies kysyikin sitten, oliko Autumn asunut rakennuksessa jo pitkään. Jos totta puhuttiin, Autumn halusi vain huoneeseensa syömään jotain, ei tehdä tuttavuutta jonkun hiukan epäilyttävän oloisen miehen kanssa. Mutta kaipa sitä piti nyt yrittää olla ystävällinen ja sosiaalinen, sillä ei hän halunnut aiheuttaa kireitä välejä naapureihinsa.
"En kovin pitkään", Autumn sanahti sitten vastaukseksi miehen kysymykseen, ennen kuin jatkoi "muutin noin viikko sitten. Entä sinä?" Nainen ei pysähtynyt juttelemaan, vaan suuntasi heti hissille. Hän normaalisti kulki portaita, vaikka ne olivatkin suunnattoman pitkät, mutta nyt pitkän päivän, kuntoilun ja nälän takia hän ei jaksanut. Autumn pysähtyi hissin ovien eteen, ja painoi nappia kutsuakseen sen alas. Siinä saattaisi mennä hetki, sillä hissi vaikutti olevan sillä hetkellä ylimmissä kerroksissa.

Nimi: pixeli

20.05.2018 15:06
Josh Norwood

Josh käveli kohti kotia tummanharmaa suht pienikokoinen urheilukassu olallaan. Kassissa ei kuitenkaan ollut mitään urheiluun liittyvää vaan vastaostettu pöytälamppu. Josh oli valinnut valkoisen, sillä koko hänen yksiönsä väritys sijoittui valkoisen, harmaan, beigen ja mustan ympärille.

Tummatukka katsahti ylös hänen edessään kohoavan pilvenpiirtäjän huippua samalla, kun käveli etuovelle. Silloin Joshin näkökenttään ilmestyi nuori nainen. Vaaleaverikkö sinisillä silmillä, joka näytti olevan tulossa samaan rakennukseen. Kundi päätti olla kohtelias ja avasi oven naiselle, sekä nyökkäsi tervehdykseksi.
"Mee vaa ensin" Josh sanahti hymyilllen naiselle ystävällisesti. Kundi mietti oliko nähnyt naista sitten eilisen tulonsa jälkeen, mutta ei saanut päähänsä ketään. Naisen mentyä sisään(?) Josh astui perässä. Ovi sulkeutui.
"Ootkos sä asunu täällä kauanki?" Kundi sanoi ja virnistih, ehkä jopa hiukan pahoittelevastikin. Hän kuitenkin halusi jutella ja kaipasi seuraa, vaikka olikin vaikea keksiä jotain puhuttavaa.

Nimi: Cualacino

13.05.2018 20:12
Emmett Davies

Hissinovet paljastivat takaansa juuri 15. kerrokseen saapuneen nuoren miehen. Tummatukka suoristi itsensä nojaamasta hissin seinästä ja tuki itsensä pystyyn kepeilleen. Emmett palasi kauppareissultaan tarvitsemansa tavarat repussaan. Hän oli onnellinen siitä, että hän kykeni käymään kaupassa aivan itse, vaikka kauppa olikin todella lyhyen matkan päässä. Puoli vuotta taaksepäin hommasta ei kuitenkaan olisi tullut mitään. Emmett alkoi olla jo aika ketterä taiteilemaan kyynärsauvoillaan, vaikkakaan ketterä ei varmaankaan olisi paras sana kuvaamaan häntä. Nuorukainen oli kuitenkin ylpeä itsestään. Pienet edistysaskeleet tuntuivat suurilta saavutuksilta, kun niille sai perspektiiviä. Enää Emmettiä ei haitannut edes pikkulasten hämmentyneet katseet, jotka olivat saaneet hänet lähes hajoamaan siihen paikkaan ensimmäisinä kuukausina.

Emmett kääntyi kotiovelleen, jääden nojaamaan vasemman kätensä varaan. Toisella kädellään hän kävi nopeasti taskujaan läpi etsien avaimiaan. Kun Emmett ei löytänyt niitä taskuistaan ensimmäisellä, eikä toisella kerralla, hän kurtisti kulmiaan hämillään. Yleensä hänen avaimensa olivat aina hänen taskussaan. Kenties hän oli kuitenkin laittanut ne tänään ajatuksissaan reppuunsa.

Emmett valui maahan seinää pitkin, ja istahti siihen kaivamaan reppuaan. Hän ei tahtonut riskeerata kaatuvansa keskelle käytävää taiteillessaan repun kanssa. Minuutin hedelmättömän etsimisen jälkeen Emmett tuhahti hermostuneena. Hän ei voinut oikeasti onnistua lukitsemaan itseään kämppänsä ulkopuolelle. Niin oli kuitenkin päässyt käymään, ja Emmett oli joutunut tilanteeseen, jossa hän tosiaankin tarvitsi apua.

Vuokranantajalle soittaminen oli helpoin - ja ainoa - keino päästä tilanteesta. Emmett oli kuitenkin astumassa kauas mukavuusalueensa ulkopuolelta. Vaikka Denise vaikutti henkilöltä, joka ei varmastikaan pahastuisi siitä, että kotinsa ulkopuolelle lukkoon jäänyt nuorukainen soittaisi pyytääkseen apua, ei Emmett siitä huolimatta tuntenut ajatusta hyväksi. Hän kuitenkin päätti niellä ylpeytensä ja kaivaa puhelimensa esille. Syvään huokaisten Emmett tunntusteli taskunsa läpi, vain tajutakseen, ettei hänen puhelimensakaan löytynyt sieltä. Repun taskut läpi käytyään Emmett puuskahti turhautuneena. Hän ei millään voinut uskoa jättäneensä myös puhelimen kotiinsa. Kuinka hän olikaan onnistunut?

Emmett pohti vaihtoehtojaan istuessaan käytävän lattialla. Julkiset puhelimet tulivat hänelle ensimmäisenä mieleen. Matkassa oli kuitenkin muutama mutka. Ensinnäkään Emmettistä ei yksinkertaisesti ollut lähtemään seikkailemaan yhtään minnekään. Hänen polvensa säkenöi ja sääriluussa oli puuduttava särky jo siitä matkasta, minkä hän oli tehnyt katutasoon. Lisäksi hän ei olisi muistanut vuokranantajan numeroa kuitenkaan. Vaeltelemisesta ei siis olisi mitään hyötyä.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Emmett tunsi olonsa jälleen kerran voimattomaksi. Ahdistus painoi hänen rintakehäänsä. Miksi ihmeessä hän oli menettänyt jalkansa? Miksi hän edes oli joutunut johonkin onnettomuuteen? Jos hän olisi kunnossa, elämä olisi niin paljon helpompaa. Vaikka Emmett oli oppinut, ettei jossittelu auttanut, silloin tällöin hän ei voinut sille mitään, että hänen ajatuksensa ajautuivat siihen suuntaan. Hän tahtoi olla sitä, mitä hänestä oltiin ennustettu vuosia sitten. Huippuhyvä esteratsastaja, ehkä jopa maailmanluokan tasoa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä enää hän ei kyennyt edes kävelemään kunnolla. Katkerat kyyneleet kirvelivät silmissä, mutta Emmett puri hampaansa yhteen. Hän ei itkisi jälleen, juuri kun hän oli jälleen oppinut ajattelemaan asiaa positiiviselta kannalta. Sen sijaan Emmett nojasi turhautuneena päänsä seinään ikävän kuuloisen kolauksen saattelemana. Nuorukainen huokaisi hennon ärähdyksen kera. Hän tunsi olonsa aivan avuttomaksi, mikä tuskastutti Emmettiä kirotun pajon. Emmettin katse ajautui kuitenkin vastapäisen huoneiston oveen. Ainoa vaihtoehto komeili siinä. Hänen olisi pyydettävä naapuriltaan apua, mutta nuori mies ei tahtonut kuulla kertaakaan jalastaan. Emmettiä ahdisti ajatus siitä, että naapuri katsoisi häntä päästä varpaisiin ja auttaisi säälien. Tokihan naapuri varmasti auttaisi häntä muutenkin, mutta Emmett oli oppinut, että hänen puuttuva jalkansa toi usein muille mielikuvan siitä, että hän olisi jotenkin avuton. Tai sitten koko homma oli hänen omaa kuvitelmaansa. Nuori mies kuitenkin huokaisi nieleskellessään ylpeyttään. Muuta kun hän ei voinut tehdä.

Nimi: Cualacino

03.05.2018 17:06
Alfonso Capitani

Kun Alfonso oli viimein löytänyt kaksi laatikkoa, joiden sisällön kanssa ei tarvinnut olla varovainen, hän suuntasi takaisin kohti kerrosta, josta oli aikaisemmin tullut hakemaan tavaroitaan. Tummatukka käveli hissin luo ja painoi sen nappia, jääden odottamaan laatikot sylissään. Kun hissi viimein saavutti ensimmäisen kerroksen, Alfonso meinasi astella sisään, pysähtyen kuitenkin ennen kuin ehti ottamaan ensimmäistäkään askelta. Häneen miltei törmänneen nuoren miehen vinkaisu sai hänet ottamaan muutaman askeleen taaksepäin miltei luontaisena reaktiona. Hän ei tahtonut rynniä tuon päälle. Kun Asriel pahoitteli juuri ja juuri vältettyä yhteentörmäystä, Alfonso pudisteli päätään ja otti hieman tukevampaa otetta käsissään olevista laatikoista.
“Ei se mitään, munhan olis pitäny varoa sua”, Alfonso vakuutteli toiselle. Asrielin seuraava toteamus sai Alfonson kohottamaan hieman kulmiaan. Nuorukainen nimittäin vaikutti todella epävarmalta postinhakureissustaan, mikä sai Alfonson epäilemään Asrielin motiivia matkalle katutasoon. Hän kuitenkin antoi olla, sillä apu ei todellakaan olisi pahitteeksi. Eihän Alfonso olisi koskaan tahtonut tuputtaa töitä uudelle kämppikselleen, mutta tarjotun avun hän otti mielellään vastaan.
“Miksipä ei. Onhan tässä tavaraa jota kantaa”, Alfonso tuumasi ääneen vielä. Hän katsahti rappukäytävän ovelle päin, tuumaten sitä, miten tilanne olisi helpointa hoitaa. “Haluutko että mennään nappaamaan sulle yks laatikko tuolta autosta? Voisit sä kyllä ottaa toisen näistäkin”, Alfonso ehdotti. Hänen kannaltaan sillä ei ollut paljoakaan väliä, mutta toisaalta vielä yhden laatikon hakeminen olisi kuitenkin nopeuttanut urakkaa yhden laatikollisen verran. Päätös jätettiin kuitenkin loppujen lopuksi Asrielin käsiin.

Nimi: septic

03.05.2018 10:18
Jisung Choi

Korvan taakse työnnetty hiussuortuva valui jatkuvasti sängyllään makaavan pojan kasvoille. Tämä ei kuitenkaan vienyt Jisungin huomiota muualle Tumblrin selailusta, vaikka joka viides sekunti otsahiusten sukiminen sivulle aiheuttikin pientä katkoa. Yöpöydälle jätetty limsatölkki kaiutti hiilihappokuplien sihinää, mutta muuten huone oli täysin hiljainen.
“Hei Siri,” Joy keskeytti selailunsa, “soita se Ariana Granden uus biisi.”
“Artistin Ariana Grande uusin lisätty kappale: No Tears Left to Cry,” vastasi puhelimen virtuaaliavustaja. Oletusasetuksien mukaisen naisäänen Jisung oli aiemmin omasta tahdostaan vaihtanut miesääneksi. Sitä oli hänen mielestään mukavampi kuunnella.
“Joo, soita se,” platinablondi vastasi, ja kyseinen kappale alkoi soimaan. Huoneenlämpimän limsatölkin satunnainen sihinä jäi taka-alalle, kun kimeän hunajainen naisääni alkoi kaikumaan makuuhuoneessa.

Jo pienestä pitäen Jisung oli rakastanut kaikenlaisia naisartisteja; korealaisten laulajattarien lisäksi Lady Gaga, Rihanna ja Beyonce olivat pojan suosikkeja. Taiteellisen äidin kanssa oli helppoa pysyä nuotissa tenoriäänellä, eikä matalalta laulaminen edes koskaan tullut Joylle tutuksi. Rap-artistitkaan eivät ole poikaa sen enempää kiinnostaneet – poppia tuo on kuunnellut pienestä pitäen. Eikä siis ollut yllätys, että Jisung lauleskeli jo Granden mukana; laulun sanat hän oppi ulkoa kolmen kuuntelukerran jälkeen. Yläkerran naapuri ei kuitenkaan arvostanut pojan lauleskelua, vaikka hän pysyikin nuotissa ja lisäili sinne tänne ad-libeja tuntuman mukaan. Harjanvarsi kopahti yläkerran lattiaan, ja Jisung huokaisi.
“Hei Siri, pysäytä musiikki,” platinablondi käski harmitellen, mutta jatkoi hyräilemistä, vaikka makuuhuone oli jälleen yöpöydän limsatölkkiä lukuun ottamatta hiljainen.

Nimi: septic

03.05.2018 10:05
Haneul Bae

Seistessään tukevasti paikallaan kumpikin jalka maassa Bae näytti varmasti hieman jäykältä, mutta poika teki kaikkensa ollakseen mahdollisimman toverillinen, vaikkei se helposti häneltä luonnistunut. Hymy tuon kasvoilla silti oli – mikäli hän oli kuullut oikein, Andy piti kpopista, tai ainakin todella korealaisen purkkapopin kuuloisesta musiikista. Täten Baelta ei paljoa jään rikkomiseen tarvittu; hänellä oli jo ässä hihassaan.

Andyn ehdotus ei kuulostanut lainkaan pahalta Baen korvaan, joten poika nyökkäsi vastaukseksi.
“Sopii, kiljase sit ku oot lähössä,” tummatukka lisäsi perään. Enempää hän ei kuitenkaan lähtenyt small-talkaamaan, vaan kyykähti nostaakseen pahvilaatikon takaisin otteeseensa, ja lähti kävelemään kohti asunnon perällä häämöttävää huoneen ovea. Hän päästi ideansa valloilleen, ja alkoi hyräilemään erään suositun kpop-bändin kappaleen alkusoittoa. Virne pääsi hänen naamalleen, sillä jostain syystä Bae oli varma, että Andy tunnistaisi melodian.

Nimi: V

02.05.2018 20:42
Andy Hale

Andy seurasi Baeksi esittäytyneen kämppäkaverinsa liikkeitä ja liikehdintää uutta huonettaan ja pahvilaatikoita kohden. Kundi tunsi itsensä hieman jännityneeksi Baen seurassa, eihän Andy tuntenut häntä vielä. Ja sitä paitsi kundista tuntui oudolta ajatella, että yhtäkkiä joku vain avasi oven asuntoon ja asettui taloksi ilman, että Andylla oli siihen mitään sanavaltaa. Tottakai nuorukainen oli tiennyt koko ajan, että näin tulisi käymään, mutta siihen oli vain mahdotonta valmistautua etukäteen.
Baen kysymys lähimmästä kaupasta herätti Andyn takaisin todellisuuteen. Poika yritti muodostaa oikeita sanoja kielensä päällä, mutta sai ulos vain käheää uikutusta.
"Ei siihen oo tästä pitkä matka", Andyn onnistui mumahtaa.
Kundi laski katseensa Baesta käsiinsä, joissa pyöritteli yhä kuulokejohdoissa kiinni roikkuvaa puhelintaan. Tuo vilkaisi nopeasti kelloa puhelimensa lukitusnäytöstä, kunnes uskaltautui taas katsomaan toista.
"Mä oon kyl menos myöhemmin tänään käymään kaupassa, et jos sulla on jotain asiaa sinne, niin voidaan toki mennä yhessä? Oon tosi huono selittämään, kun ei mulla oo mitään kunnon suuntavaistoa olemassakaan", Andy naurahti heikosti, "Ja musta olis kyllä ihan kiva tutustuu suhun nyt, kun kerran asutaan saman katon alla."

Nimi: septic

02.05.2018 13:48
Haneul Bae

Helposti siinä sai pojanklopin kulmat kohoamaan, kun uusi kämppätoveri vaikutti hämmästyneen kunnolla. Bae oli kuitenkin enemmän huvittunut kuin millään tavalla negatiivinen, ja otti Andyksi esittäytyneen pojan tervehdyksen ilomielin vastaan. Pikkutarkkana hän huomasi, että sohvalle viskattu puhelin kuulokkeineen soitatti tuttua melodiaa, mutta itse biisiä tummatukka ei tunnistanut. Jotain korealaista aivan varmasti, sen verran Bae musiikista erotti. Ja siitä vasta nousikin hymy pojan kasvoille.

Andy osoitti peremmälle erästä ovea kohti, ja tuumasi tämän olevan Baen huone. Jälkimmäinen nyökkäsi, ja rutiininomaisesti kumarsi päätään hieman alemmas, mutta pyyhkäisi kunnianosoituksensa vain nyökkäykseksi, ja haroi mustia hiuksiaan paremmin ojennukseen. Lopulta Bae asteli takaisin ruokapöydän eteen, ja kopautti kengällään kevyesti pahvilaatikon sivua.
“Mä varmaan laitan täs näitä vaan, älä välitä musta.” Lausahduksen sävyä selkeyttääkseen poika hymyili kevyesti, ja huiskautti kädellään ilmaa.
“Ja ai nii, ku en ehtiny vielä tarpeeks kattoo; onks tässä missä lähin kauppa?” Bae lisäsi. Hän ei ollut varma Andyn tietoisuudesta rakennuksen ympäristöstä, mutta luotti siihen enemmän kuin omaansa.

Nimi: V

30.04.2018 11:58
Andy Hale

Kuulokkeista kantautuva musiikki peitti kaikki äänet alleen. Se upotti olohuoneessa löhöävän Andyn omiin maailmoihinsa. Niin, että kundi ei kyennyt kuulemaan avaimen kääntymistä lukossa tai sitä, että joku asteli sisään muuttolaatikoiden kanssa.
Mutta pieni puheentapainen sai kundin repimään kuulokkeet korviltaan ja kömpimään ylös upottavan sohvan uumenista, jonka kangas tuntui lämpimältä käsivarsien paljasta ihoa vasten.
Olohuoneeseen asteleva itäaasialaisia piirteitä omaava nuorukainen sai Andyn sydämen pysähtymään. Uusi huonetoveri löi kundin ällikällä, niin, ettei tämä kyennyt edes ymmärtämään kuinka kovaa sohvalle heitetyt kuulokkeet soitattivat korealaista poppia.
"Ai moi", Andyn onnistui mumahtaa ja luoda kasvoilleen jokin hymyntapainen, "Oon Andy, Andy Hale, jos tarkkoja ollaan."
Silmiään siristellen kundi nappasi puhelimen käteensä ja sammutti nappikuulokkeista kantautuvan musiikin.
"Toi isompi makuuhuone on vapaa, joten se on kai sit sun", kundi mumahti ja viittelöi makuuhuonden suuntaan avuttomana. Mitä helvettiä hänen olisi pitänyt tehdä tai sanoa?

 

 

©2018 connections - suntuubi.com